36. Kuulumisia koirista

Vuosi sitten olikin aikamoista säpinää, kun oli keväällä tuo Donnan suuri pentue.  Sille syntyi kuusi pentua ja se hoiti niiden lisäksi vielä Helmin yhden pennun, kun emolta ei tullut maitoa. Uskomaton emo-suoritus, kaikki hoidettiin mallikkaasti ja pennut kasvoivat ja kehittyivät hyvin.

Myöhemmin syksyllä syntyi Suffelin kaksi pentua, joiden maailmaan saattamisessa oli pulmia ja piti turvautua keisarinleikkaukseen. Onneksi molemmat pennut selvisivät, vaikka pieni tyttöpentu vaikutti aluksi menetetyltä. Klinikalla ollut ihana eläintenhoitaja sai sen elvytettyä, kuulin jälkeenpäin, että hän oli käyttänyt vesihaudetta apuna, eli pitänyt pikkuista lämpimässä vedessä ja hieronut.

Suffeli-emo ja 4pv ikäiset pennut. Tyttöpentu emon kainalossa.

Siitäkin pikkuruisesta on nyt, lähes vuoden kuluttua, kasvanut ihana pieni chihuneito, Lili, joka muistuttaa ulkonäöltään paljon isäänsä Freddyä. Ne ovat todella hyvät ystävykset, ja niiden touhuja katsoessa aina mietin, että pakko koirankin on jollakin tavalla tunnistaa pentu omakseen, vaikka monet väittävät ettei se ole mahdollista.  Ja poikapentu löysi tiensä mukavaan kotiin Helsingissä.

Lili on hvin pienikokoinen, alle 2kg ja se saa olla kotona meidän lemmikkinä. Naurankin, että Lili on vain "rintakoruna" - vaikka koruna oleminen ei olekaan mikään "vain-juttu".

Pikku-Lili nyt 8kk, ja takana Freddy isä.

Talvella syntyi Inkalle yksi kookas poikapentu, jolle naurettiin, kun sillä oli jo pienenä todella tuuhea ja paksu turkki ja roteva rakenne.  Nimitettiin sitä mörssäriksi. Se asuu nykyään toisen chihupojan kanssa Hyvinkäällä.

Inkan pentu "mörssäri-poika" 6 kk sitten

Toiveikkaasti tyttöjen kanssa

Viime kesän pennuista jätin kaksi kaunista tyttöä kotiin kasvamaan, Wilma ja Bea, ihanaiset kumpikin, vilkkaat ja puuhakkaat ja kauniit. Mutta kävi tyhmästi, ihanimman kullanvärisen Bean korvat eivät nousseet ylös, vaan jäivät lurppaan. Kaunis se on siitä huolimatta, mutta en voinut ajatella sitä jalostus- ja näyttelykoiraksi. Onneksi sille löytyi ihana koti länsirannikolta toisen chihun kaverina.

Bea (vas) ja Wilma, ihanat tyttöset viime kesänä

Wilma jäi kotiin kasvamaan ja kehittyi upeaksi. Upeaksi sille kehittyi myös ääni, vastaisi varmaan koiramaailman oopperalaulajaa volyymiltään. Ja ilmeni että sillä oli myös intoa käyttää ääntä.
Se haukkui pihalla kaikkea mahdollista. Kesän ajan koitin opettaa sitä pysymänä hiljempaa tai ainakin lopettamaan pian.
Hankittiin haukkupanta - jota en raaskinut sillä pitää, kun se oli niin surkeana se kaulassa eikä edes kävellyt.  Hankin korkealla äänellä reagoivan haukunesto-laitteen pihalle. Haukkupanta ei auta jos on laatikossa, ja "haukkumökki" tehosi yhden viikon kunnes Wilma tottui siihen.
Kun Wilma alkoi haukkua muut yhtyivät kuoroon, ja minua  hävetti koirakonsertti pihallamme aina, kun joku käveli kadulla tai kuuluin kauempaakin joki ääni. Rauhallisella kotikadulla kuitenkin on kohtalaista liikennettä kun omakotialueella asumme. Ja sosiaaliseen ympäristöön on kiinnitettävä huomiota, muuten voi kehittyä koirien vihaajia.

Ja niin siinä kävi, että nykyään Wilma asuu sijoituskodissa Turun lähellä. Löytyi onnenkantamoisella ihana perhe, jossa on toinen pikkukoira kaverina,  ja lisäksi meiltä hankittu chihu, vieläpä Wilman veli on tyttären perheessä.
Wilma sai prinsessa-paikan perheessä, jossa riittää käsiä silityksiin ja rapsutuksiin, eikä ole montaa muuta kilpailemassa huomiosta. Meillä Wilma joutui olemaan se pahnan pohjimmainen, jonka kiltin ja pehmeän luonteen vuoksi muut koirat pomottivat minkä kerkesivät. Nyt Wilma saa nukkua perheen tyttären vieressä ja on saanut hänestä sen ikioman ihmisen.

Onnelliselta Wilma vaikuttaa, kun on nyt tottunut uuteen perheeseen.
Mutta kasvattajalle, eli minulle näimä luopumiset on aina raskaita. Vaikka tietää, että muutos on koirallekin parhaaksi, on siihen muodostunut tunneside jo suuri, ja on todella haikeaa luopua.
Wilma kyllä toivottavasti tulee meillä käymään vielä, koska on sijoituskoirana. Toivottavasti se saa perheenlisäystä jo ensi vuonna, suunnitelmat on valmiina.

Viime kesänä Wilma (oik) ja Bea-sisko (Tuubissa) sekä Inka (takana) ja Nappi-veli

Mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toinen sijoitusnarttuni Ida ei saanutkaan pentuja kesällä yrityksistä huolimatta, mutta sellaista sattuu. Odotellaan nyt uusia yrityksia syksyllä.

34. Elämää ja yhteisymmärrystä

Ei voi muuta sanoa kuin miten ihana on koirien kanssa elellä!!! Mitä kauemmin olemme yhdessä sitä paremmin ymmärrämme toisiamme, molemmin puolin.

Jade-kulta

Tänään kiinnitin huomiota kun 9-vuotias Jade katsoi minuun merkitsevästi ja pyrki syliin kerta toisensa jälkeen. Toisaalla huomasin, että se hakeutui pieniin paikkoihin, eli ymmärsin että sillä oli jokin vaiva. Se kertoi syliin pyrkimällä että "auta, auta".

Se on tottunut, että puhdistan sen anaalirauhaset, jotka silloin tällöin ovat vaivana. Se antaa minun tehdä sen, kun on huomannut että olo helpottuu. Kaikki koirat eivät ole näin suostuvaisia, Jaden poika Jaffa ei alkuunkaan anna koskea rauhasiinsa.

 Anaalirauhaset sijaitsevat koiran peräaukon sisäpuolella ja antavat kullekin yksilölle sen ominaistuoksun (-hajun) jota toiset koirat nuuskivat. Joskus anaalirauhaset eivät kuitenkaan tyhjene normaalisti ulostuksen mukana vaan täyttyvät ja silloin rauhaset voivat olla sietämättömät kipeät, jopa niin että paikalle kehittyy ulospäin puhkeava fisteli - eli ulospäin kehittynyt käytävä, jota myöten märkä ja erite tyhjenee rauhasesta.

Sanoin Jadelle, että mennänkö suihkuun. Se läksi heti hipsimään yläkertaan kylppäriin . Laskin ensin lämmintä vettä suihkulla sen peräpäähän, että kudokset pehmenevät ja rauhaset saa paremmin tyhjennettyä. Jade seisoi paikallaan ja odotti että saa helpotusta. Sitten laitoin sormet sen peräaukon kahtapuolen, kello 5 ja 7 kohdalle (kuvittele että peräaukko olisi kello) ja painoin hellästi sormet niin syvälle kudokseen, että tunsin kuinka rauhaset siellä sisällä pullotti. Sitten puristin rauhasten takaa ulospäin ja toden totta, siellä olikin tavaraa aika lailla.
Erite voi lentää kovalla paineella ulos tai valua, nyt se poistui molemmilla tavoilla. Välillä suihkutusta ja taas uudestaan, että saimme rauhaset tyhjiksi. Sitten taas suihkutusta, lopuksi vihdoin pyyhkiminen ja kylppärin seinien pesu - tumma rauhaserite oli tosiaan lentänyt kylppärin seinille pienilä pisaroina. Lopuksi vielä huolellinen omien käsien pesu.

Teen tyhjennyksen aina paljain käsin, eikä se tunnu yhtään hankalalta. Siten saan parhaan otteen ja tunnen kudosten rakenteen ja saan parhaan puristusotteen. Erite on pahan hajuista, mutta eihän se ole muuta kuin rauhaseritettä, kädet voi pestä. Ihmisen iho on niin paksua varsinkin sormissa ettei ihon läpi mene mitään syvemmälle.

Pitää muistaa se koiranomistajan ensimmäinen sääntö - että aina pitää olla valmis tarttumaan rättiin ja lattiamoppiin, a vähän muuhunkin myös myös paljain käsin.

32. Pulleita massuja, kuonoja tassuja

Pennut täyttivät nyt perjantaina, muutama päivä sitten, 5 viikkoa. Ja tänään tulee Helmin valkoinen tyttö myös 5 viikon ikäiseksi.

Valkoinen Oodi-tyttö ja musta Elvis-poika, 5 viikkoa

Pennut tarvitsevat jo enemmän tilaa ja liikkuminen on tullut vauhdikkaammaksi. Leikitään, painitaan ja äristään, enimmäkseen silti vielä nukutaan ja syödään.  Kiinteän ruokailun oppiminen kävi helposti, emolla on kyllä ollut kaiken aikaa maitoa, mutta epäilemättä pennuilla alkoi siinä 3 viikon iässä olla jo aika kova ruokahalu maidon lisäksi.

Nimien keksiminen on jälleen ollut hauskaa, ja kuten tavallista, on vaihtoehtoja löytynyt monia, Nyt viimeisellä viikolla ennen mikrosirujen laittoa voi vielä makustella mikä nimi kullekin pennulle sopisi parhaiten. Olisi niin mukava jos nimi sopisi pienen koiran persoonaan.

Donnan tytöt, 5 viikon iässä

Ensin tuumailin laittaa näille nimet love-teeman mukaan. Love me tender, love me do, love of my life, semmoisia tuli mieleen laulujen sanoista. Seuraavaksi mietin elokuva-teeman mukaisia nimiä, Monalisa Smile, Braveheart, Casablanca....  Sitten luiskahti jo filmitähtiin, Cupid Clooney, Mu name is Connery, mutta kivoja tyttöjen nimiä olikin vaikeampi löytää ... Jennifer, Marilyn....
Sitten aihe laajeni roolihahmoihin ja sarjakuviin, Batman, Pocahontas, Mr Bean....

Pojat, kuvassa 5 viikon ikäiset

Helmin valkoiselle tytölle oli helppo keksiä nimi joka tuntui heti oikealta. Emon nimi on Candy Kisses, tietysti valkoisen tytön nimeksi tulee Chrystal Kisses. Pennun isän nimi on Ultima Thule, suomalaisen muotoilun klassikkotuote, mutta en sitten keksinyt samantapaista tytölle sopivaa design nimeä.

Tässä on nyt viikon verran aikaa päättää - tuleeko nimistä ehkä näitten kaikkien sekoitus vai putkahtaako vielä parempia ideoita.

Nimien keksiminen on hasukaa. Varsinkin nyt, kun olen ollut aika sairaana ja joutunut paljon lepäilemään enkä ole jaksanut mitään tehdä. Flunssa ja jälkitaudit.

31. Kasvun ihme

Kuuluu paljon hyvää ja pikkuisen ikävää. Surullista on ettei pieni keskospentu jaksanut elää.

Pieni Onni-pentu eli hyvän, mutta lyhyen elämän. Se eli varaemon hyvässä huomassa 20 päivää, koko ajan se söi ahkerasti ja oli topakka ja pirteä - mutta ei kasvanut kolmessa viikossa kuin 20g. Yhtenä yönä se oli sitten lopullisesti nukahtanut varaemon vieressä.
Surullista mutta väistämätöntä. Siinä oli ilmeisesti jokin vika joka esti kasvun ja kehityksen. Kokeneen kasvattajaystävän mukaan tällaisia vain joskus tulee eteen, ja niille ei mahda mitään.

Isompi sisko Oodi voi hyvin muiden kuuden ottosisaruksen seurassa. Donnan kuusi pentua ovat kaikki kasvaneet hyvin, silmät on auenneet ja kävelykin alkaa olla hallinnassa. Nythän ne ovat jo 4viikon ikäiset, kuusikko täytti 4viikkoa viime perjantaina ja Oodi täyttää saman huomenna, maanantaina.

                          Pennut parin päivän iässä vasemmalla, oikealla jo 4 viikkoa


Tämä teksti jää nyt vähän lyhyeksi, olen kärsinyt koko huhtikuun taudista nimeltä mykoplasma ja se kyllä vie voimat aika tehokkaasti.

30. Kaikki menee hyvin, melkein

Pitihän se arvata - taas olisi alussa kerrottava kuinka kiirettä on ollut, yms.
Mutta hyppään suoraan tapahtumiin.

Donnan superpentue

Vähän yli viikko sitten, 27.3. syntyivät Donnan pennut. Ja mikä pentue !!!! Kuusi pulleaa ja valmista koiravauvaa pullahti maailmaan , kaikki syntyivät kahden tunnin aikana ja kävivät heti kiinni  maitohanoihin. Aivan ihmeellistä ja upeaa!!!

Donna oli vähän raapinut petiä edellisenä päivänä, eli torstaina, ja illan mittaan ajoittain enemmänkin. Sehän on merkki, että kohta synnytys lähestyy. Usein narttu on lisäksi levoton, ehkä vähän vinkuu, jotkut valittaa ja juoksentelee edestakaisin. Donna vain vähän välillä raaputti petiä ja kävi taas lepäämään.

Donna kerää voimia synnytystä edeltävänä päivänä

Tiesin odottaa vain vähäisiä merkkejä, niin oli edelliselläkin kerralla sen kanssa. Kävin nukkumaan Donnan huoneeseen ja laitoin herätyskelloa soimaan tunnin välein tarkistaakseni tilannetta. Silti ajattelin että kyllähän kuulen ja herään varmasti, kun se synnyttää.

Olin pari kertaa herännyt ja katsonut että emo nukkuu rauhassa, painoin pään takaisin tyynyyn. Aamuyöllä heräsin ääneen kun se Donna tuntui syövän jotakin, kova narskutus ja lotina kuuluin. Hyppäsin katsomaan ja sillä oli kuonon edessä jotakin mustaa... Säikähdin että syökö se pentua, mutta näin, että se puri juuri napanuoraa poikki ja ahmi hyvällä halulla istukkaa. Musta vastasyntynyt pentu makasi sen kuonon edessä täysin puhdistettuna ja reippaasti hengittäen ja räpiköiden.

Täysin äänettömästi se oli pyöräyttänyt ensimmäisen pennun ja hoitanut kaikki kätilön tehtävät, avannut kalvot ja puhdistanut pennun ja nyt se teki selvää istukasta.

Riensin epuun ja kuivailin pentua. Kiitin hyviä henkiä (tai enkeleitä tai mitä ne nyt ovatkaan) avusta, että kaikki oli sujunut hyvin ja emo oli niin superloistava. Pentu alkoi heti imeä emon nisää, pirteä vankka poikapentu.
Hetikohta alkoi syntyä toinen, tuli taas poikapentu. Kookas reipas pentu, joka oli yhtä valmis ja virkeä kuin veljensä.

Sitten oli vähän pitempi tauko, emo sai levätä ja pennut opettelivat imemään. Minä, vähän järkyttynyt kasvattaja haahuilin, että miten ihmeessä en ollut kuullut sen ensimmäisen tuloa... miten siinä olisi voinutkaan käydä.

Puoli tuntia ja sama episodi toistui, kaksi pentua syntyi muutaman minuutin välein. Nyt tuli kaksi tyttöä, reippaita taas. Ja jälleen tauko, sitten tulivat viimeiset kaksi, poika ja tyttö.  Jokaisen syntyessä Donna vain vähän nosti lantiotaan ja pentu pulpahti maailmaan. Siis kerrassaan loisto-synnyttäjä, olisi pitänyt ottaa videolle koko homma.

Donna nuoleskeli tyytyväisenä pentujaan, jotka kaikki imivät pontevasti jo nisillä. Mittasin jokaisen synnyttyä painon ja ne olivat muut reilusti yli 100 grammaisia, yksityttö oli vain 99 grammaa. Sekin virkeä ja ponteva.

Vastasyntyneet pennut noin tunnin ikäisinä 27.4.

Pennut ja emo voivat hyvin, emolle maistui ruoka heti ja samoin pennuille riitti maitobaarissa puuhaa. Ne alkoivat kasvaa niin ettei kenenkään paino edes laskenut sitä normaalia alkuvaiheen muutamaa grammaa.

Helmin vaavit

Olin tarkoituksella ajoittanut niin, että Helmin pennut syntyisivät vasta Donnan pentujen jälkeen. Kun olin kovasti epäröinyt Helmin pentujen hankkimista, päätin kuitenkin ryhtyä siihen kun niille tuli juoksuajat lähes samoihin aikoihin. Helmille oli luvattu isäkoiraksi yksi tämän hetken menestyneimmistä ja upeimmista uroksista, sekin vaikutti päätökseen.
Oin suunnitellut, että jos Helmille tulisi vaikeuksia (edellisellä kerralla piti tehdä keisarinleikkaus polttoheikkouden takia, mietin että nytkin ehkä tulee sama tilanne)  olisi Donna valmiina ja avuksi jos pennuille pitäisi saada maitoa nopeammin, kuin emolle ehtisi nousta omaa maitoa imettäväksi.

Helmi näytti synnytyksen lähestyvän raapimalla petiä jo sunnuntaina. Odoteltiin ja olin taas varuillani yöllä, tarkistelin tilannetta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta eläinlääkärin kanssa oli sovittu että kun synnytys on alkamassa vien Helmin klinikalle ja katsotaan rtg-kuvasta miltä pennut näyttää. Tiesimme että kaksi olisi tulossa.

Rtg-kuvassa pari päivää aikaisemmin toisella pennulla näkyi valtavan isokokoinen pää. Eläinlääkäri sanoi että se on valmiin näköinen, mutta pahassa asennossa tulossa, jalat edellä,  ja todennäköisesti juuttuisi kiinni päästään. Toisesta pennusta ei paljoa näkynyt, tai siitä ei oikein hyvin saanut selvää. Ajateltiin että se oli jotenkin taaempana.

Helmille sitten jouduttiin tekemään keisarinleikkaus. Sain ensin heräämössä käsiini puhdistetun vastasyntyneen, joka oli - apua - todellakin pienenpieni !! Se painoi vain 61grammaa, oli päästään lähes karvaton ja iho oli ohutta ja läpikuultavaa. Se oli selvästi keskonen.... Tiineysvuorokausia oli kuitenkin jo 60, eli näin ei pitäisi olla...

Hieroin ja kuivasin poikapentua, se hengitti hyvin, ja liikuskeli reippaasti. Sydän syrjällään sitä hoidin ... Pian tuli kuivattavaksi toinen pentu, joka oli tyttö ja oli veljeään tuplasti suurempi, 130g. Aivan valmis ja täysiaikainen pentu, ponteva ja virheetön. Virheetön oli myös pikkuruinen poika, mutta niin tavattoman pieni.

Pentuja pidetään lämpimänä vedellä täytetyn leikkaushansikkaan päällä

 

Helmikin tuotiin pian heräämöön jatkamaan vielä uniaan. Laitoin heti pennut nisille imemään, että niiden imemisrefleksi voimistuisi, samalla emon maidon tuotanto käynnistyisi. Molemmat olivat pontevia ja alkoivat imeä, pientä poikaa piti vähän opettaa. Tyttö oli tosi reipas ja kävi kiinni "kuin herhiläinen".

Lääkäri tuli katsomaan ja ihmeteltiin yhdessä miten pennuilla voikin olla niin suuri ero kehityksessä. Hän ei alkanut arvioida syytä, oli sitä mieltä että molemmat olivat reippaita. Leikkaus oli sujunut hyvin ja onnistuneesti. Ihailimme kauniita kermanvaaleita pentuja.

Kotiin tultua leikattua emoa piti valvoa, ettei se tekisi mitään päätöntä herättyään. Emohan ei tuollaisessa tilanteessa heti ymmärrä saaneensa pentuja ja lisäksi masu on kipeä, kun pennut yrittävät imeä. Emo voi kuvitella että pennut aiheuttavat kivun.
Helmin herättyä istuin vierellä ja pidin siitä kiinni, että pennut saisivat syödä. Helmi oli ihan tokkurassa pitkän aikaa, tietysti.  Siinä piti vaan olla vierellä pitkään ja valvoa emoa ja pentuja.

 Olin aika väsynyt ja vielä flunssainenkin, mutta auttelin niitä alkuvaiheen yli. Herättyään Helmi yritti mennä karkuun, mutta pidin sitä paikoillaan. Se katseli pentuja kauhistuneena, kun ne räpelsivät haparoivin liikkein siinä masulla.

Isompi, tyttöpentu 2pv iässä, 140g

Huomasin ettei Helmiltä tosiaankaan tullut yhtään maitoa. Siinä oli huoneen toisella puolen omassa pentuaitauksessaan Donna, ja nostin varoen isomman pennun sen nisälle, että se saisi maitoa. Donna otti sen vastaan innokkaasti, vaikka sen omat pennut olivat jo 3 päivän ikäisiä.  
Tuollaisessa tilanteessa emo saattaa vieroksua toisen nartun pentua, jopa purra sitä. Onneksi Helmin tyttöön ei kai ollut vielä tarttunut paljonkaan emon tuoksua, kun Donna otti sen hoiviinsa, alkoi nuolla ja hoitaa hellästi. Sinne se sulautui muiden vähän vanhempien pentujen joukkoon eikä onneksi ollut paljoakaan pienempi.

Keskospentu vaati jatkuvaa hoitoa ja ruokkimista. Olen joskus tehnyt järkipäätöksen, että en ala hoitaa jos pentu ei itse kykene syömään.  Mutta tämä pentu oli todella ponteva ja reipas, ainoa vika oli ettei se saanut emoltaan maitoa. Sitä piti ruokkia vastikemaidolla tuttipullosta. Päätin että yritän saada sen elämän alkuun, mutta katsotaan sitten voimistuuko se vai miten käy.
Sen paino tippui ensimmäisen vuorokauden aikana muutaman gramman, mutta  sitten alkoi pysyä samana. Selvästi emolta ei paljoakaan herunut maitoa, muutaman tipan näin kyllä itsekin nisän päästä kokeillessa, mutta tuttiruokinnalla se pentu oli koko ajan.

Pikkuinen Onni muutaman päivän iässä, noin 70g

Välillä oli todella epätoivoinen olo, kun sen paino vaihteli muutaman gramman sinne tänne, eikä lähtenyt nousemaan. Pentu kuitenkin kehittyi silmissä, sen kylkiluut eivät enää näkyneet niin selvästi, iho oli paksuntunut ja päähän kasvoi karvoja.
Kokeilin jopa pikkupennun laittamista Donnan nisälle, mutta Donna ei enää monen päivänjälkeen hyväksynyt sitä vaan oli sille jopa vihainen. Tämä on ihan tavallista ylisuojelu-hormonien vaikuttaessa emon käytökseen.

Sitten kokeilin isomman tyttöpennun laittamista Helmin nisälle, että sen voimakas imuteho tehostaisi maidon tuotantoa. Siinä oli vähällä käydä huonosti - ensin Helmi ei tykännyt vieraan hajuisen pennun tulosta, piti pitää sitä kiinni kun tyttö antoi vähän imutehoja. -
Siitä myös Donna hermostui eikä meinannut ottaa enää tyttöä takaisin, kun siinä oli toisen nartun hajua. Piti hyvän aikaa vahtia vierellä, että se lakkasi vieroksumasta tyttöä ja hyväksyi sen taas omiensa joukkoon.
Päätin että nyt kokeilut riittää ja yritin taas jatkaa pulloruokintaa.

Viikon kuluttua aloin olla puolikuollut yöheräämisistä ja huolesta. Lisäksi flunssa vei voimavaroja. Eikä pikkupentu lähtenyt kasvamaan.

Yöllä päätin että nyt saa riittää. Etsin netistä varaemojärjestelmästä vastasynnyttäneitä emoja, mutta siellä ei ollut. Aamulla pentujen isäkoiran omistaja sanoi että toisin pikkuisen hänelle, kun heillä on muutaman viikon ikäinen pentua ja emolla on hyvin maitoa.
Ystävä tarjoutui kuljettajaksi, en itse tokkurassa uskaltanut lähteä ajamaan.  Istuin vieressä, pikkuinen lämmössä vällyjen alla takin sisällä , ja ajoimme isäkoiran kotiin.
Siellä oli kiltti emokoira, ja kaksi puolikiloista pentua - huikea kokoero pienen kanssa. Emo antoi kyllä uuden tulokkaan imeä, mutta suhtautui todella varautuneesti.
Siinä kokeiltiin aika tovi, mutta ei uskallettu jättää pentua sinne. Emon omistajalla oli kuitenkin loisto uutisia, juuri samana aamuna oli hänen ystävänsä soittanut, että yöllä oli emo synnyttänyt kaksi pentua. Hän oli halukas kokeilemaan miten vastasyntyneiden emo suhtautuisi meidän pikkuiseen.

Pakkasin pikkuisen taas takin alle ja jatkoimme matkaa. Onneksi paikka ei ollut toisella puolen Suomea vaan puolen tunnin ajomatkan päässä.
Siellä oli ihana Brenda emo vastasyntyneiden tyttöpentujen kanssa, nämä pennut olivat noin 100g painoisia ja emolla oli todella hyvin jo maitoa.
Brendan emäntä totutteli pentua varoen emon massulle ja alkuun emo oli aika ihmeissään, - "mistäs tuo tänne tupsahti" , mutta vähitellen se nuuski ja alkoi nuolla, ja totuttelun jälkeen antoi rentona pennun tulla massulle ja alkaa imeä.

Brenda-emo ja omat mustat tytöt, valkea on Onni-poika

Nyt on poika, Onniksi ristitty, ollut uuden emon hoivissa kaksi päivää. Kaikki on sujunut siellä toistaiseksi hyvin, painokin on ollut jo pari grammaa enempi rasittavan muuttopäivän jälkeen.
Toivotaan että poika olisi nimensä veroinen, ONNEKAS ja kaikki jatkuisi hyvään suuntaan.
Toivotaan parasta.

Kaunis tyttö 8 päivän iässä, painoa on kertynyt jo 255g

29. Päiviä jo lasketaan

Jahas, kuukausi on vierähtänyt ja mukavasti onkin mennyt. Molemmat häätouhuja viettäneet nartut Donna ja Helmi, on saatu "siunattuun tilaan". Donnalla se näkyy jo selvästi kun maha kasvaa.

Helmin kanssa käytiin ultrassa, vaikka olin jo 21.tiineyspäivänä tuntenut sen alamahalla kaksi peukalonpään kokoista muhkuraa. Parina päivänä niitä varovaisesti tunnustelin ja ihmettelin, voisiko ne olla kasvamaan alkaneita kohtumuhkuroita. Kasvattaja-ystävä kertoi kuulleensa, että joskus voi tuntea herkillä sormilla juuri tuossa alkuvaiheessa jopa montako sikiötä on kasvamassa. No, minulle kävi noin, tiedä sitten oliko sattumaa, mutta pitääkni alkaa harjoitella tulevien (ehkä tulevien)  odotushetkien kanssa samaa.

Helmillä oli taas aika huonoa ruokahalua muutamana viikkona, 3-4.tiineysviikolla. Sitten se on syönyt hyvin ainakin kerran päivässä. Pakko myöntää että olen antanut sille herkkujakin, ja joka ruokailun yhteydessä tuore-lihapullia.... semmoisia koirille tarkoitettuja pakkasesta sulatettuina. Näyttävät olevan herkkua.

Donna on Kotkassa  kärsinyt muutaman kerran pahoinvoinnista, mutta syö kuitenkin hyvin. Sain siitä otetun kuvan kun tiineysvuorokausia oli 44. Masu oli kyllä jo aikamoinen siinä vaiheessa..

Helmin kehitysvaiheet seuraavat viikkoa myöhemmin, nyt sen masu alkaa vasta kasvaa, eikä siellä olekaan kuin kaksi pentua tulossa - ainakin ultran mukaan.

Juttelimme tutun eläinlääkärin kanssa Helmin tulevasta synnytyksestä - sillähän oli ensimmäinen pentue yli puolitoista vuotta sitten. Se alkoi synnytellä ja ponnistella, mutta sitten kaikki vaan lopahti. Vein eläinlääkäriin, joka arvioi että on kyse polttoheikkoudesta. Helmille tehtiin keisarinleikkaus, ja kun se toipui se hoiti kaksi tytärtään esimerkillisen hyvin.

Täytyy nytkin hyvin herkillä tuntosarvilla seurata asioiden edistymistä, en ainakaan uskalla odotella liian kauan jos mitään ei ala tapahtua alun jälkeen.

Toivottavasti kummankin kohdalla kaikki sujuu hyvin.... Parin viikon päästä nähdään....

28. Näyttelyssä kokeillaan

Freddy, Mercury von der Röhliranch täytti tammikuun 30.pv vuoden. Siitä on kasvanut ihana nuori uros, joka vielä kehittyy, nyt eletään juoniorivaihetta.
Sen paino on vähän yli 2 kiloa, eli se on sopusuhtainen ja melko pieni uros, ja on varaa vielä saada massaa lisää ihan kunnolla iän mukana.

Freddy täytti vuoden ja kävi hankkimassa näyttelykokemusta

Freddyn kanssa käytiin polvitarkastuksessa ja polvet oli täydet nollat, eli ihan terveet. Silmät ja sydän tarkastetaan vähän myöhemmin, kun tulee sopivat joukkotarkastukset eteen.

Ensimmäisessä näyttelyssä kävimme joulukuussa, Helsingin Messukeskuksessa isossa näyttelyssä. Siellä Freddy sai erittäin hyvän arvostelun, mutta tuomari antoi vielä EH:n laatuarvionniksi, eli erittäin hyvän. Mukavasti ja pelottomasti Freddy osasi jo esiintyä.

Helmikuun alussa kävimme kokeilemassa toisessa näyttelyssä, Lahden ryhmänäyttelyssä, jossa koulutettiin ulkomuototuomareita. Freddy oli väsynyt ja laiha valvottuaan juoksutyttöjä kotona jo monta viikkoa, mutta sai silti todella hyvän arvostelun ja oli JUN ERI, JUK3 ja SA.

 

Tästä on hyvä jatkaa, mutta tarvitaan vielä paljon harjoitusta. Hännän pitäisi pysyä ylhäällä myös seisoessa ja ylipäänsä paikallaan seisomista pitää harjoitella. Helmikuun näyttelyssä Freddy oli ihan hölmönä, kaikki ohi kulkevat koirat vaan kiinnosti, varmaan nenässä oli kodin tyttöjen hormoonihöyryt. Kun tuomari otti kontaktia niin Freddy, joka tavallisesti on iloinen ja reipas ja ottaa heti kontaktia ihmisiin, oli sillä silmät ihan ristissä ja hömötti vaan hölmönä. Mutta kuukauden päästä otetaan uudestaan näyttelykokemusta ja toivon mukaan sitten ei ole ihan näin väsynyt.

 

Niin, ja vielä pitää mainita, että kaiken sen narttujen juoksuhössäkän päätteeksi myös kesäkuussa syntynyt Ebba-nuorineito sai ensimmäisen juoksunsa. Oli siinä Freddyllä pää pyörällä.