Nyt ovat pennut jo neljä viikkoa vanhat ja kohta vietetään ensimmäistä kuukauden syntymäpäivää.
Pennut ovat jo 11pv ikäisinä aika pyöreitä.
Pentujen
kasvu on sujunut hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä ne ovat tavattoman
pulleita, kuin pienet pallot. Emolla on paljon maitoa, ja kun pentuja on
vain kaksi, saavat ne yllinkyllin kermaista maitoa.
Nyt, kun ne
ovat 4 viikkoiset, niiden kummankin paino on jo yli 700g, mikä on
todella paljon. Usein pähkäillään luovutusikäisten, eli 8viikkoisten
pentujen kanssa, ovatko ne yli kilon painoisia ....
Emokin
on voinut koko ajan todella hyvin. Sille on aina maistunut ruoka kuin
porsaalle (sallittakoon leikkimielinen vertaus) ja sille on mennyt
kevyesti päivässä tuulensuojaan neljä isoa annosta penturuokaa ja
jauhelihaa höystettynä kotiruualla. Mielestäni tässä vaiheessa se saa
syödä kuten haluaa, nyt ei ole aika laihduttaa.
Silmät auki
Vähän
yli parin viikon iässä pentujen silmät aukenivat. Kolmen viikon iässä
ne alkoivat enemmän ryömiä pullean mahansa varassa ja pikkuhiljaa
nousivat jaloilleen. Nyt kuluneen neljännen viikon aikana on liikkuminen
kehittynyt ja pennut ovat alkaneet enemmän kiinnittää huomiota
ympäristöön.
Leikkiminen on pikku hyökkäyksiä ja puremista ja ärinää.
Ne
leikkivät jo vähän, emonsa ja toistensa kanssa. Leikkiminen on vielä
aika kömpelöä ja välillä ne pyllähtävät nurin, kun yrittävät jotakin
missä tasapaino ei pidä.
Poikapentu yrittää punnertaa ulos pesän korkean kynnyksen yli.
Pesän
ulkopuolinen elämä on myös alkanut kovasti kiinnostaa. Eilen pennut
yrittivät punnertaa ulos vaavi-pesästä, missä on korkea kulkuaukon
kynnys. Tänään vaihdoin pentujen pesälaatikon sellaiseen, jossa on
kulkuaukko matalammalla. Ne pääsevät helpommin ulos, ja samalla oppivat
kulkemaan myös sisäänpäin helpommin.
Viime yönä emo
tuli herättämään minua (nukun edelleen samassa huoneessa) ja ihmettelin
kun se ei halunnutkaan ulos, kuten tavallista. Sitten huomasin, että
tyttöpentu istua törötti pesälaatikon ulkopuolella. Se oli keplotellut
itsensä sieltä ulos, mutta ei päässyt mönkimään sisälle korkeasta
kynnyksestä. Se istua törötti ihan rauhallisesti siinä ja ihmetteli.
Onneksi emo oli niin fiksu, että tuli kertomaan minulle, että vaavi
pitäisi nostaa takaisin nukkumaan.
Olen onnellinen siitä miten
hyvä suhde meillä on tämän Mandi emon kanssa, sydäntä lämmittää sen
luottamus ja kyky "puhua" kanssani.
Elämä pentulaatikossa on leppoisaa
Aivan ihania!
VastaaPoista