Elokuun lopulla syntynyt pentue on kehittynyt hyvin. Pennuille löytyi syksyllä ihanat kodit ja kaksi pentua jäi kotiin kasvamaan. Ida-tyttö ja pikkuruinen Nappi-poika ovat kehittyneet hyvin, nyt ne ovat kohta jo puolivuotiaat. Nappikin on kasvanut jo reilusti yli kilon painoiseksi ja on todella terveen ja reippaan oloinen pikkuriiviö. Ja sydämenvaltaajahan se on, ei sitä ole raaskinut minnekään antaa. Ja muutenkin olen halunnut pitää sen kotona seuratakseni on se terve, kun se oli syntyessään niin tavattoman pieni, vain 58g.
Nappi on tosiaan osoittautunut mitä parhaimmaksi pikkuystäväksi. Pusuttelu ja leikkiminen on sen lempipuuhia. Se on todella reipas ja rohkea, ja hyvin sosiaalinen. Kun se on väsynyt se tulee syliin, muuten se on kuin vieteriukko, koko ajan touhussa.
Tässä on Napista kaksi kuvaa, vasen otettu tammikuussa ja oik. tasan kuukautta myöhemmin.
Juoksujen hässäkkä
Tammikuussa alkoi ensimmäisellä nartulla juoksut, Inkalla. Vuoden täyttävä Freddy-poika oli aivan täpinöissä ja ulvoi haikeasti kun ei päässyt samaan huoneeseen. Tilannetta ei parantanut se, että myös Suffeli liittyi Inkan seuraan, samoin vähän myöhemmin myös Helmi. Kaiken lisäksi tuli sijoitusnarttumme Donna Kotkasta meille astutuksen ajaksi, ja hormoonihöyrähdykset oli varmaan aikamoisia. Freddy vinkui haikeana tyttöjen perään ja yritti joka portin avauksella karata toisesta huoneesta noiden ihanien tyttöjen luokse. Välillä oli hermo tiukilla, mutta huumorillahan me pärjättiin. Ja korvatulpilla.
Myös Helmille tuli pitkään odotettu juoksu. Olin sopinut sen astutuksesta jo syksyllä ja odottanut juoksun alkamista, sen piti tulla jo syksyllä. Mutta mukavaa, että uroksen omistaja piti vielä kiinni sopimuksestamme, vaikka oli kuulemma päättänyt ettei tänä vuonna anna voittoisaa urostaan paljoa astutuksiin.
Koirien häätouhuja
Vain viikon välein sitten käytimme kahta narttua sulhastelemassa. Ensin Donnan kanssa ajoimme noin puolitoistasataa kilometriä edestakaisin kahdesti. Sen sulhanen Buchi oli viriili herrasmies ja hoiti häätouhut mallikkaasti.
Buchi ja Donna
Samaan aikaan oli Helmillä todellinen ryysis-touhu päällä, se hyppi jokaisen tytön kanssa ja käänsi häntää kuin ...apina. No, tuumasin että sillä on varmaan juoksu siinä vaiheessa, ja sunnuntai-päivänä palatessamme Donnan kanssa hääreissulta läksimme vielä iltasella toiseen suuntaan ajamaan ja kokeilemaan Helmin häävalmiutta.
Helmi ja Bolt
Perillä ilmeni, että Helmi tarjosi Bolt-sulholle vain hammasta, eli ei ollutkaan vielä H-hetki. Käytin sitä heti arkipäivänä progetestissä ja siinäkin näytettä ottaessa eläinlääkäri tuumasi että näyttää kyllä valmiilta, kun häntä noin kääntyy. Mutta hormonitulos näytti muuta, taso oli vasta nousussa. Vasta loppuviikolla oli oikea aika ja silloin ei enää hammasta tarjottu. Kaikki meni hienosti ja kävimme sielläkin sulhastelemassa kaksi kertaa.
Laskin että koirien häätouhuissa oltiin ajettu viikon sisällä roimasti yli tuhat kilometriä.
Loppuun vielä kuva Idasta ja Napista, elokuun lopulla syntyneestä vauhtikaksikostamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti