Pepsi-komistus ja emonsa Jade takaoikealla
Pepsi, Keijupuiston Peter Pan Paradise, on oma kasvattini, se on sipoolaisessa perheessä lemmikkinä, mutta olemme käyttäneet sitä jalostustarkastuksessa ja kerran se oli näyttelyssä. Jalostustarkastus meni kirkkaasti läpi ja Pepsiä suositeltiin jalostukseen. Näyttelyssä se ei kokemattomana oikein menestynyt, sai hyvät arviot mutta laatuluokaksi EH (erittäin hyvä).. Pepsi ei osannut esiintyä ja emäntäkään ei osannut ohjata kun oli ensimmäistä kertaa kehässä.
Pepsi on ihanan narttumme Jaden (Crawford Joyous Party) pentu, siihen pentueeseen syntyi kaksi poikapentua. Olimme käyneet Oulussa asti lentokoneella hakemassa Jadelle siemeniä siellä asuvalta ihastukseltani, upealta urokselta Nikoli`s Lucky Leaderilta.
Jadelle syntyi kaksi pentua, molemmat poikia. Pepsi ja Jaffa. Rakastuin heti oranssiin Jaffa-pentuun ja jätinkin sen kotiin suurena toiveena saada siitä hieno jalostusuros. Pennuillahan on todella hyvät sukupuut, ja ne oli molemmat pennusta lähtien hienoja ja lupaavia.
Mutta Jaffan toinen kives ei laskeutunut koskaan. Odoteltiin vuoden ikään, ja sitten leikattiin ettei tule mitään pahanlaatuisia kasvaimia vatsaonteloon jääneestä pallista.
Sittemmin Jaffa on ollut kotona kaikkien lemmikkinä ja kun nartuilla on ollut juoksuja, on Jaffa ollut kärppänä yrittämässä astua. Kerran näin sen melkein-oikeasti astuvan Mandi-narttuamme, oli pilit ja vehkeet oikein täydessä latingissa. Tietysti otin ne erilleen ettei kukaan saa tulehdusta, Jaffahan on kastroitu eikä muuten pentu-vaaraa olisi ollut. (kuva alla)
Olin odottanut Madden juoksua innolla, koska halusin saada sen ja Pepsin yhdistelmästä pentuja. Mielestäni Jaffa Ja varsinkin Pepsi on niin onnistunut rotunsa edustaja, että halusin sen ja Jaden suvun jatkuvan. Varsinkin kun rodun jalostusasiantuntija oli oikein suositellut, että Pepsi pitäisi saada jalostukseen.
No, Madden juoksu siis alkoi odotetusti. Mietin pitäisikö Madde viedä progesteroni-testiin, mutta muistelin että sen edellisissä juoksuissa oli ollut hyvin normaalia ja säännönmukainen juoksuprosessi.
Odottelimme ja juoksun ollessa 9.päivän kohdalla se alkoi hyppiessään kääntää häntää. Soitin Pepsin emännälle ja hän pääsi tuomaan sen seuraavana päivänä meille. Oma uroksemme Bosse oli jo alkuviikolla viety kylään, ettei tulisi mitään eturistiriitoja.
Pepsi tuli sunnuntai-iltana ja oli kovasti kiinnostunut Maddesta. Madde puolestaan olisi vaikka syönyt Pepsin, oli aivan superinnoissaan. Sunnuntai-iltana pidin niitä yhdessä tutustumassa, mutta Pepsi ei oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Välillä pidettiin taukoa, hyvän aikaa, ja taas yhteen. Madde hyppi ja touhotti kovasti ja Pepsikin näytti oppivan joka kerran aina vähän lisää.
Mitään valmista ei kuitenkaan saatu aikaan. Pepsi ei antanut minun ohjata itseään, joten annoin niiden harjoitella, mutta olin lähellä valmiina pitämään kiinni jos olisi tosi paikka.
Sunnuntai ei tuottanut tulosta. Maanantaina omistauduttiin asialle ihan tosissaan. Pidin niitä yhdessä ja välillä kunnon taukoja. Pepsi näytti joka kerran tauon jälkeen oppineen vähän lisää. Siinä se päivä vierähti, varmaan ainakin kymmenen kertaa kokeiltiin ja välillä levättiin. Iltapäivällä koirat hoksasi, että onkin mukava hyppiä olohuoneen sohvalla. Ne linnoittautui sohvan sisänurkkaan ja kun oli molemmat pitkäkarvaisia en ihan tarkkaan nähnyt osuiko Pepsi kohteeseen, mutta kun se pikku hetken päästä hyppäsi selästä alas oli sen vehkeet kunnolla ulkona roikkumassa.... En tosiaan nähnyt oliko tullut napakymppi vai ohari. Pitkäkarvaiset koirat oli niin sykkyrässä siellä sohvannurkassa ja kaikki tapahtui nopeasti.
Lepotaukoa sitten taas pidettiin muutama tunti. Illan tullen Pepsi ei enää ollut kiinnostunut Maddesta ja kun Madde yritti hyppiä Pepsi oikein murahti sille. Madden juoksussa oli siis 11.pv. - Lähdettiin nukkumaan ja tuli tiistai.
Tiistaina Pepsin kiinnostus oli lopahtanut ja se vaan murahteli tytölle. Maddekin oli vähemmän innokas. Lähdettiin varmistelemaan tilannetta. Ensin koitettiin siellä auttaa asiaa, sitten Maddesta otettiin eläinlääkärillä progesteronitesti, jotta nähtäisiin oliko juoksu lopahtanut vai vasta H-hetki tulossa. Pepsikin pääsi kotiin oman perheen luokse kunnolla lepäämään ja sovittiin, että kun saadaan hormonitestin tulos katsotaan mitä tehdään.
No, tänään keskiviikkona ilmeni että Maddella olikin ollut jonkinlainen pika-juoksu. Sen proge-arvo oli eilen, juoksun 12pv., otettuna ollut jo yli 20, mikä kertoi että ovulaatio oli ohitse. Se jälkeen kohdunsuu alkaa sulkeutua ja astumiset ovat turhia useimmiten. Varsinkin kun herrasväellä ei ollut enää kiinnostusta asiaa kohtaan, päätimme että annetaan olla. Ei yritetä enää, juoksu se on seuraavakin eikä siihen mene kauan, vain puoli vuotta....
Ja juoksun päivät kyllä pitivät paikkansa, sen verran tarkasti vahdin etukäteen nartulta juoksun alkamista.
Madde-prinsessa
Tietysti on olemassa pieni mahdollisuus, että pari siementä olisi päässytkin oikeaan osoitteeseen siinä sohvannurkassa. Nyt sitten odotellaan alkaako maha kasvaa, tosin minusta se on epätodennäköistä. Mutta mistäpä sitä tietää, joskushan nartut tulee kantaviksi juuri tuommoisista pikatuikkauksista, tosin ne mitä olen kuullut on olleet yleensä ei-toivottuja tuikkauksia.
Tietysti jälkiviisas on hyvä olla - olisi pitänyt hakea se uros meille heti lauantaina, mutta se ei ollut mahdollista kun emäntä oli ulkomailla.... Mutta oppia ikä kaikki.
Ja olipas päivä se maanantai... Siis aivan supertylsä. Tunsin itseni hölmöksi, kun mitään auttamista ei herra-koira antanut tehdä, kehuja vaan paasasin niin että suuta kuivi. Eikä mikään onnistunut.
Ja auta armias, jos joku tulee nyt sanomaan että kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa.... Montakos päivää siihen yleensä sitten menee ennekuin se tikka sinne puuhun nousee?
Mutta - yritys hyvä kymmenen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti