Pikkuiset ovat kehittyneet vajaassa viikossa todella nopeasti. Nyt ne osaavat kävellä taapertaa ja leikkiä, pisulle mennään ulos pesästä ja kakkapökötkin tehdään kauas sängystä. Kaikki ovat kasvaneet kiitettävästi, pieninkin vaikka on puolet pienempi kuin isot sisaruksensa. Leikkiminen on vähän horjahtelevaa vielä, mutta selvästi pennut ovat kontaktissa toistensa kanssa ja tervehtivät eri tavoin. Samoin useammat pennut ovat kontaktissa minun kanssani. Ensin oli isoin poikapentu se joka alkoi huomata minut, katsoi aina silmiin ja taapersi lähemmäksi. Sitten samaa alkoi tehdä isompi tyttö ja nyt jo ne muutkin. Jopa pikkuruinen Nappi katsoo silmiin ja kääntää katsetta mukana, jos siirryn vähän sivummaksi.
 |
| Pennut 4 viikon iässä, merkit pojista ja tytöistä. |
Olen opettanut niitä syömään kiinteämpää ravintoa nyt jo toista viikkoa. Ensin annoin valmista pentujen aloitusruokaa, moussea sormen päästä tarjoiltuna. Se niille maistuikin hyvin. Aloin sekoittaa siihen liotettuja ja muussattuja starter-nappuloita, siitäkin ne pitivät. Ja sen jälkeen tuli opetteluun raaka tuore jauheliha pikku muruinaa - ah mitä herkkua kaikkien mielestä. Tietysti kaikki ruoka vähän lämmitettyinä.
 |
| Pienin pentukin syö mielellään starter moussea. |
Nyt kun ne osaavat syödä kiinteää ruokaa emonmaidon lisäksi ja kaikkien maha on kestänyt hyvin uudet ruuat, on vuorossa lautaselta syömisen opettelu. Olen jo tarjoillut nuoltavaksi pikkupikku lautaselta reunoille laiteltua ruokaa, mutta vielä pitää lautasta pitää kuonon edessä vähän pystyssä ennen kuin onnistuu. Kun kokeilin lautasen asettamista lattialle -"ottakaa siitä" - käveli innokkain pentu suoraan lautaselle, hupsis... Eli vielä vähän on hiomista tuossa tekniikassa.
 |
| Maidon saannin tekninen suoritys kyllä on hyvin hallussa. |
Pennuille kodit tiedossa
Olen niin onnellinen kun kaikille pennuille on jo koti tiedossa, enkä oikeastaan ole tehnyt mitään sen hyväksi!!!
Ensimmäiset yhteydenotot pennuista tuli jo ennen niiden syntymää. Tuttu perhe, jossa oli ollut kaksi meiltä hankittua uroschihua, kertoi elokuussa, että vanhempi uros oli kuollut sydänvaivoihin. He olivat hyvin suruissaan asian johdosta. Kerroin, että meille olisi tulossa uusi pentue elokuun lopulla ja heistä se oli kiinnostavaa, sanoivat heti että heille poikapentu, mikäli semmoisia tulee.
Toinen varaus tuli kun pennut olivat 1vrk ikäisiä. Tuttu henkilö soitti ja kertoi että vanhempi heidän chihuistaan oli sairastunut ja he haluaisivat nuoremmalle leikkikaveria, vaikka vanhempikin yhä elää, ei vaan saa rasittaa itseään. Lupasin heille heti toisen tyttöpennuista, tosin sanoin että en vielä tiedä kumman jättäisin itselle, mutta jos semmoinen järjestely käy, on asia ok. Hyvään kotiin haluaa heti luvata, ei tarvitse miettiä.
 |
| Tässä tyttöpennut, ylh. pienempi ja alh. isompi. |
Nyt kun pennut ovat jo 4viikkoa, kävivät poikapennun varaajat niitä katsomassa. Sanoin jo aluksi että saavat valita kumman tahansa, että muita varauksia en ole ottanut. Pienimmän poikapennun annan jäädä kotiin kasvamaan ja katsotaan miten se kehittyy, sitä en mihinkään halua antaa. Ainakaan vielä.
 |
| Tässä onnelliset veljekset |
Tuttu pariskunta katseli ja kuulosteli pentuja aika hyvän tovin, ja lähtiessä sovittiin että ilmoittavat minulle muutaman päivän kuluessa päätöksestään. Rouva sitten soittikin jo seuraavana päivänä ja sanoi, että he ei osaa päättää kumman haluaa, ja siksi ottavat molemmat. Sehän on aina todella kivaa pentujenkin kannalta, on leikkikaveri heti mukana. Perheessä on kyllä aikuinenkin chihupoika ennestään, ja sekin on kovin leikkisä.
 |
| Ja pienin poika, Nappi, kylläisenä syönnin jälkeen. |
Pikkuruinen poikapentu saa tosiaan jäädä kotiin toistaiseksi, hoidamme sitä ja katsomme miten se kehittyy. Se on kasvanut suhteessa samaan tahtiin kuin isommat sisarukset, mutta on vieläkin puolet pienempi. Se näyttää kehittyvän samaan tahtiin kuin muutkin, on vahva ja kävelee tomerasti, syö hienosti ja alkaa harjoitella leikkimistä. Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin yhtä hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti