Nyt on hänellä kaikki hyvin. Myös monet käytännön asiat on saatu päätökseen ja siis jatkamme täällä matkaa.
Bertta ja Donna
Viime kevään pentumme Bertta kasvoi mukavaksi ja reippaaksi koiraneidoksi. Olin jättänyt sen kotini juuri sen reippaan luonteen vuoksi, sen sisarhan muutti Porvooseen Roosa-chihun kaveriksi.
Bertan kehitys sujui hyvin kaikin puolin, vain yhdessä asiassa kaikki ei mennyt kohdalleen - sen korvat ei nousseet pystyyn, vaan jäivät vähän lurpalleen. Pieni rakas luppakorva-Bertta.
Muuten kaunis ja terve koira, mutta pystyjen korvien rotupiirteen jäätyä toteutumatta oli alettava miettiä uutta kotia lemmikkinä. Se oli minulle kovin vaikeaa, koska olin erityisen kiintynyt juuri Berttaan.
Kuvassa Bertan korvat on pystyssä, ne nousee kun se on tarkkana. Rentona ne lurpottaa.
Onneksi Donna oli meillä tammikuussa hoidossa. Se ja Bertta tuntuivat olevan hyviä kavereita ja viihtyvän yhdessä. Siinä kävi niin onnellisesti, että Bertta lähti Donnan kanssa sille seuraksi samaa matkaa, kun Donnan perhe tuli matkalta kotiin.
Bertta ja Donna ystävystyivät meillä
Terveisiä on tullut, että ensin Donna oli kotona vähän nyreissään, kun "tuo tulee mun kotiin", mutta sittemmin kaikki sujunut hyvin ja neidit on hyviä kavereita.
Valo ja ilo
Harvinaisen varhainen kevät on hemmotellut meitä, lunta on ollut tuskin nimeksikään ja lämpö sulatti nekin vähät pois jo aikaisin. Nyt maaliskuun alussa oli sää kuin huhtikuussa, parhaimmillaan lämpötila nousi ulkona jo 10 plusasteeseen ja viherpeukaloakin alkoi kovasti kutittaa.
Pihalla oli maaliskuun alussa jo paljon puuhailtavaa
Samoin koirista on huomannut, että kevät ja valo on saapunut. Ne ovat olleet selvästi virkeämpiä valoisuuden lisääntyessä, leikkisyys ja vilkkaus on lisääntynyt. Seurustellaan enemmän, leikitään enemmän ja viihdytään ulkona paremmin. Oma olokin on virkistynyt.
Mandin häämenot
Odotin Mandi-nartun juoksuaikaa. Sillä oli juoksu viime heinäkuussa viimeksi ja yleensä väli on ollut puolisen vuotta. Nyt kasvoi väli pidemmäksi, mikä oli hyvä, koska nyt maaliskuussa juoksun tullessa olin jo sen verran voimistunut talven rasituksista, että jaksoin suunnitella - pentujako vai eikö ....
Mandilla oli pennut viimeksi puolitoista vuotta takaperin. Olin suunnitellut sille pentuja jo viime kesän juoksusta, mutta tuumin silloin että olisi viisaampaa odottaa kevääseen. Tuntui että olisi mukavampi saada kevätpentuja.
Mandi on jo 5-vuotias ja se on synnyttänyt jo kolmet pennut. Tähän asti sen kanssa on kaikki mennyt tosi hyvin, se on ollut unelmaemo sekä synnyttämisessä, että pentujen hoidossa - ja toivoisin saavani Mandilta vielä yhden lisän jalostusnarttujeni joukkoon.
Urosvalinnassa päädyin nuoreen Ruotsista tuotuun urokseen, joka on juuri sopivasti vähän yli vuoden vanha ja osoittautunut polvi- yms. tarkastuksissa terveeksi. Sen isä on ruotsalainen Konrad-uros, johon ihastuin näyttelyssä vuosia sitten ja jonka luokse piti Mandin mennä astutettavaksi pari vuotta takaperin.
Silloin matka ei onnistunut, mutta nyt halusin saada juuri Konradin perintötekijöitä Mandille sen pojan välityksellä.
Olimme Mandin kanssa uroksen luona vieraisilla eilen ja nyt sitten alkaa odottaminen - onnistuiko, ja saammeko keväällä pieniä karvavauvoja =)
Jos kaikki onnistuisi, syntyisivät pennut toukokuun puolenvälin paikkeilla.
Nuoriherra Mjölnir nuuskii paperia ja Mandi odottelee kopassa.
