5. Joulunviettoa

Yksi huraus, ja jouluaatto oli eilen, joulu melkein ohi jo nyt! Kauan odotettu ja valmisteltu. Tänään on laskoteltu, koko päivä ihanan leppoisasti aamutakissa ja uusissa tohveleissa, ja haettu kaapista mitä mieli on tehnyt.

Koirien jouluaattoakin on aina yritetty vähän piristää jollakin tavalla. Tuskin moni niistä ihan selkeästi ymmärtää mitä tapahtuu, mutta epäilen 12.5 vuotiaan Lillin jo pitkälle ymmärtävän ainakin, että kyseessä on jotakin erikoista. Se on elänyt jo niin monta joulua että varmasti tietää ...
Kun kinkua laitettiin uuniin, oli Lilli ylimpänä kokkina tarkkailemassa, että kaikki menee oikeaoppisesti. Kinkun lämpötilan tarkkailu sai myös Lillin nousemaan petistään ja arvioimaan tilannetta - luultavasti sen hajuaisti olisikin paras keino kertomaan kinkun oikean kypsyysasteen.

Joulupukki toi koirille uuden sohvapeiton, jota porukan piti äkkiä raapia ja nuuskuttaa ja kieriskellä, että omat hajut tarttuisi tilkkutäkkiin.

Joulupukki oli kiltti ja muistutti perheen isää niin, ettei tarvinnut paljoakaan haukkua.

Tänä jouluna kaikki ollaan ihmetelty outoa joulusäätä, plussaa, vesisadetta ja vihreää maata. Puoli Suomea on saanut viettää mustaa joulua, vain pohjoisemmassa on saatu oikeaa lumitunnelmaa.
Vaikka on kyllä huomattu, että koirista on tosi kiva juosta ulos ja kaivaa kuoppia pehmeään mutamultaan ja juosta häntä suorana pihalla ja sitten sisälle - kumma juttu, miksi mamma on vähän äkäinen ja pyyhkii heti käpälät?
Nyt jäädään odottelemaan milloin saadaan maahan lunta!  --Saisi pestä matot =)

4. Sydänkäpynen Zippo

Kaikkea uutta ja jännää on tapahtunut taas meidän elämässä koirien kanssa, mutta jotenkin aika karkaa käsistä. Nyt lomalla koitan vähän kerrata, aloitan Ziposta ...

Zippo muutti maalle

Zippo muutti asumaan lokakuussa ystäväni Petran luokse maaseudulle Nurmijärvelle. Se on nyt meidän yhteinen koiramme ja saa asua uusien kavereidensa Ramseksen ja Aramiksen luona. Maalla on tilaa ja emäntä vieläpä työskentelee suurimmaksi osaksi kotona. Kyllä koirien kelpaa.
Ramses on meillä syntynyt 5-vuotias leikattu uros, senkin isä on hieno Maailmanvoittaja-uros, kuten Zippolla (mutta eri uros). Siinä pentueessa oli 3 urosta ja yksi narttu, kaikki olivat niin hienoja!!!. Mutta kahdelle urokselle tuli kivesvika, Ramses oli toinen niistä - siksi hän elelee "ruunana". Myös Aramis on leikattu uros, erirotuinen.

Ramses (vas), Aramis ja Zippo

Tähän ratkaisuun päädyin, kun Zippo-pikkuisen kasvu lopahti ja sille kehittyi alapurenta. Ziponhan olin hankkinut suurin toivein jalostuksessa ja näyttelyissä käytettäväksi;  hyväsukuinen ja todella kaunis ja lupaava pentu., aivan fantastisen upea ja hieno luonnekin (sen isäkoira oli vuoden 2013 Maailmanvoittaja).  

Mutta jälleen kerran tuli todistettua, että pentu voi kehittyä suuntaan tai toiseen. 

Pitkään harkitsin mitä tehdä, mutta kun Petra otti yhteyttä ja kertoi, että haluaisivat yhden poikakoiran lisää jo minulle tuttuun porukkaan, niin asia oli helppo ratkaista. 

Zippo viihtyy hyvin, ei ollut yhtään ikävöinyt, ja syö hyvin, on hyvää pataa molempien kavereidensa kanssa.

Nyt kun Zippo on jo 10kk on sen paino nippa nappa 1500g ja alapurenta ei ole vielä ainakaan korjaantunut. .... Yhäsilti  toivon, että sen purenta muuttuisi, niin voisi  ehkä siinä tapauksessa jonkun sopivan nartun kanssa kokeilla perinöllisyysjuttuja. Muuten ei...

Kovin haikeata oli Ziposta luopua, vaikka en siis kokonaan luopunutkaan. Se oli kyllä valloittanut minun sydämeni, olin ihan sen lumoissa, pikku hurmuri. 

Jotkut koirat osuvat pienellä cupidon rakkausjousellaan suoraan sydämen sopukoihin ja asettuvat sinne taloksi. Rakas, rakas Zippoliini.

3. Jouluvalmisteluja

Jouluaattoon on enää pari viikkoa aikaa ja kortit on onneksi jo tehty. Pitäisi vaan saada tänä iltana kirjoitettua ne että ehtisi käyttää kaikki 2-postimerkit hyväksi.
Tietysti korttimme on kautta vuosien olleet hyvin koira-aiheisia. Useana jouluna on otettu kuvia, joskus kaikki on sujunut helposti ja joskus taas on mennyt ihan pieleen. Usein koirat ovat myös jollakin muullakin tavalla olleet mukana korttien laitossa, kuten alla olevassa kuvassa Fiia. Fiia halusi aina osallistua kaikkeen tekemiseen, nykyään se asuu Kirkkonummella parhaan ystäväni ilona.

Vuosi takaperin kyllä meikäläisen maku petti pahasti. Olin niin viiden suklaapentumme lumoissa, että piti välttämättä saada niiden kuvasta väsättyä joulukortti. Nyt jälkeenpäin se ei todellakaan näytä onnistuneelta.
Koirat on ihan alkuperäisesti kohdillaan, mutta tonttulakit piti kerätä vaikka sun mistä muista kuvista ja vielä käännellä ja väännellä niitä erikseen, että osuivat jotakuinkin kohdilleen. Mutta miksi ihmeessä valitsin noin kamalan taustakuvan? (siis mainittakoon, että käsittelen kuvia aina digitaalisestit enemmän tai vähemmän )

V.2012 kuvassa ovat Mandin suklaa-viisikko, etummaisena meille kotiin jäänyt Bosse-poika.

NO, jonakin vuonna kortti on taas onnistunut niin hyvin, että sitä on käytetty monena vuonna pienin muutoksin. Esim. parin vuoden takainen pentukuva onnistui kivasti, ja olen käyttänyt sitä muutamissa eri yhteyksissä. Tänä vuonna tein muistutuksen siitä etteivät pennut ole leluja - jonkun verranhan ihmiset ostavat koiranpentuja joululahjoiksi...

Tässä kuvassa 2011 syntyneet Mandin pennut Mocca ja Onni.

Mutta kaikkein hienoin joulukuva onnistui vuosia sitten koirakaunottarestamme, Jadesta. Se on niin uskomattoman tottelevainen, että piti tonttuhattua päässä, suostui istumaan pitkiä kuvaussessioita korissa ja pitämään suussa namiluuta eikä yrittänytkään pureskella sitä ennenaikaisesti. Tietenkin Jade sitten lopulta sai sen luun palkaksi mallina olosta.


Kaunottaremme Jade poseeraa ammattitaitoisesti joulukorttikuvassa v. 2008.

Uudenvuoden kuvani on kuitenkin sellainen, jonka julkaisen tässä alla viimeisenä. Sen kanssa oli iso työ. Mutta se on niin sydäntäni lähellä ja kaunis, että vuodesta toiseen aion tehdä siitä aina jonkun version pikku muutoksin.

Vielä yksi korttijuttu - serkkuni Leena on aina ollut meidän lyhytkarvaiseen Lilli-koiraan kovin ihastunut. Se ihastus on ollut molemminpuolista, Lillikin pitää kovasti Leenasta. Valitettavasti heidän tapaamiset ei toteudu usein, koska Leena taitaa olla allerginen koirille. Kesäaikan se onnistuu ulkotiloissa.
Olen muutamina jouluina tehnyt vastavasten Leenalle kortin jossa Lilli on mallina. Lillihän on jo 12,5 vuotias ja meidän arvokas vanhapiika-koiramme. Se on todella suuri persoona, aina ystävällinen ja sosiaalinen ja iloinen. Muutaman kerran se on ollut vähällä päästä koirien taivaaseen kun on ollut keuhkokuume, mutta onneksi se on selvinnyt nykyaikaisen eläinlääetieteen avulla ja elää onnellisena meidän kanssamme, toivon mukaan vielä pitkään.

LIlli, rakas ekäneitomme, 12,5 vuotta lähettää taas tänä jouluna terveisiä Leenalle.

--------------------------------
JA TÄSSÄ TEKEMÄNI UUDENVUODEN 2014 TOIVOTUS KORTTI

2. Uusia pentuja, puuhaa ja touhua

Kulunut syksy hurahti todella vauhdikkaasti. Osasyy tietysti oli se, että alkoi leipätyöni, koulunkäynti.
Olin suunnitellut kesällä, että Mandi-narttu saisi ehkä hankkia syksyllä perheenlisäystä, mutta luovuin ajatuksesta. Se on ollut hieno ja hyvä emo jo kolmelle pentueelle. Katsotaan sitten kun talvella tulee seuraava juoksuaika - voisi olla mukavampi sekä pennuille, että itselleni saada kevätpentuja.

Kuvassa Mandi-rouva alkusyksyllä kuvattuna.

Kuinkas sitten kävikään
Tuumailin että tulee helpompi syksy kun ei tule pentuja -- mutta kuinkas kävikään.

Sosiaalinen media on kiva tiedonvälityskanava. Siellä elokuussa silmiini osui kiinnostava pentue tuolla Ylä-Pohjanmaalla, pentueen isä oli suuresti ihailemani Siruliinun Jackie Chan. Upea ja erittäin menestynyt bläkkäri uros. Ja eikös yksi pennuista ollutkin suklaan värinen ja narttu.
Otin kasvattajaan yhteyttä. Aluksi hän aikoi pitää pennun itsellään. Melkein unohdin koko asian, mutta sitten hän kertoi, että aikoi kuitenkin myydä toisen narttupennuista.
Niinpä pentu tuli lokakuussa kasvattajan kanssa junalla Helsinkiin ja olin pikkuista vastassa asemalla. Kasvattaja oli juuri sopivasti tullut koulutuspäiville pääkaupunkiin.

Pikkuinen sai nimeksi Suffeli ja osoittautui todella reippaaksi koiralapseksi. Lauma otti sen kiltisti vastaan ja se kotiutui heti.

Suffeli ihan vauvana vielä kasvattajan luona.

Suffeli reippaana vähän yli 2 kuukauden iässä

Nuori uroksemme Bosse oli heti hyvin huolehtivainen pikku pennun kanssa.

Otin pikku Suffelin heti mukaan myös jokaviikkoisiin näyttelyharjoituksiimme, olihan siellä tuttuja koiria, jotka kaikki oli varmuudella terveitä ja rokotettuja. Näin Suffe oppi heti olemaan vieraidenkin koirien seurassa ja oli tosi rohkea!!!

Ja kuinkas vielä kävikään...

Olin useita vuosia kysellyt sopivaa pentua turkulaiselta kasvattajalta, jolla oli ensimmäisen chihuni Pipsan jälkeläisiä. Meidän Bella, Pipsan tytär kuoli keväällä eikä siitä linjasta ollut jäänyt mitään. Olin kysellyt Bellan pennuistakin, mutta jalostuskelpoinen, komea uros Onni (JV-09) oli kuollut myös viime keväänä.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Turussa olikin nyt lupaava narttupentu Pipsa jälkeläislinjaa. Sieltä tarjottiin nyt lyhytkarvaista bläkkäripentua, ja vaikka en yleensä ole erityisesti ihastellut mustia koiria, tämä oli niin kaunis, että meillehän se muutti.

Pennun nimeksi tuli Donna.

Suffelin ja Donnan ikäeroa on vai vähän vaille kuukausi. Niistä tuli pian parhaat kaverit, ne syövät ja nukkuvat ja leikkivät yhdessä. Donnakin on tosi reipas- meillä on nyt ihanat pienet "sisarukset" kasvamassa.

1. Uusi alku

Tästä alkaa uusien tapahtumien ja pohdintojen tarina, tervetuloa.

Joulukuu on alussa ja kuvassa Jade tyttönen toivottaa hyvää joulunodotusta kaikille koiranystäville - erityisesti CHIHUAHUA rotuisten ystäville.

Vanha blogini CHIHU-STUDIO löytyy entisellä nimellä (googlaa) .

http://chihustudio.blogspot.com 

Jatkan uusilla uutisilla chihuperheestämme.