14. Pennun haku reissulla

Tein eilen pikamatkan Berliiniin. Lento samana päivänä mennen-tullen. Kaikki meni todella hienosti. Hain saksalaisen chihuahuan pennun meille ja toin samalla toivon mukaan uutta eurooppalaista geenipohjaa meidän chihukantaan. Vasta pennun kasvettua nähdään tuleeko siitä jalostusyksilö, mutta toivotaan kovasti.

Kuvassa Freddy pentu ja isä pisulla lentokentän kukkapenkissä Berliinissä, (ainoa paikka kentällä missä oli vihreää)

 

Olimme vaihtaneet tietoja ja videoita ja keskustelleet paljon kasvattajan kanssa netissä. Kaikki oli valmiiksi sovittuna. Mutta kyllähän se vähän jännitti lähteä pentua hakemaan, kun ei ollut sitä nähnyt livenä.

Berliinin Tegelin lentokenttä oli uusi tuttavuus ja muutaman tekstarin jouduimme  kasvattajan kanssa vaihtamaan, ennen kuin löysimme toisemme. Menimme kahvilaan haukkaamaan jotakin ja samalla tutustumaan koiriin ja toisimme.

Heillä oli mukana myös Freddy-pennun isäkoira, joka oli mielestäni aivan ihana. Se muistutti jollakin tavalla meidän ensimmäistä chihuamme Pipsaa, ehkä sen ilmeet ja käyttäytyminen oli samanlaista, omanarvontuntoista. Pidin heti etenkin sen ihanasta pysty-nirppanokasta, kun kirsun pää on vähän ylöspäin ja chihulle tulee tyypillinen näsäviisas ilme. Toivotaan että pojalle tulee samanlainen .

 

Alakuvassa näkyy isäkoiran ihana nirppanokka

 

Eurooppalainen kahvilakulttuuri oli ihanan vapaata, koirat saavat olla mukana kahviloissa. Siellä hoidimme kaupantekoon kuuluvat tarkistukset ja muut asiat ja juttelimme paljon kasvattamisesta ja muista koira-asioista. On se ihmeellistä miten kaikkialla saman asian harrastajat löytää heti yhteisen sävelen. Meillä oli muutenkin mukavaa yhdessä, olimme monista asioista hyvin samoilla linjoilla.

 

Anne-Catherine Röhle ja koirat Berliinissä

 

 

Kotimatka meni hyvin. Lentokoneessa pentu nukkui kopassaan kaikessa rauhassa koko matkan ja pääsimme kotiin ilman kommelluksia. Kotona koiramme olivat ihmeellisen rauhallisia, kukaan ei edes haukkunut uudelle tulokkaalle. Päästimme jokaisen oman koiran yksitellen tutustumaan pentuun, ettei sille yhtäkkiä ilmesty pelottavaa laumaa ympärille. Pentu oli asiaankuuluvan kuuliainen, mutta ei pelännyt yhtään. Kohta se paineli jo häntä pystyssä tutkimaan paikkoja.

 

Suomen maankamaralla

 

Kantapään kautta

 

Tiedän että chihuahuan kasvattaminen on vaikeaa, ja sitäkin vaikeampaa on ehkä kasvattaa suklaan värisiä chihuja. Monasti suklaan värisillä nähdään epätyypillistä rakennetta ja pään kapeutta, pitkäkuonoisuutta. Usein mielestäni niillä on myös pitkät raajat ja jotenkin "honkkelimainen" rakenne. Väitetään myös, että monet tuomarit vieroksuvat suklaa väriä, en tiedä.

 

MIelestäni chihuahuan pitää olla VÄRISTÄ HUOLIMATTA chihuahuan näköinen, ihanteellisen rotumääritelmän mukaan. Ehkä jotkut vieroksuvat suklaaväriä, koska jos kasvattaja haluaa aikaansaada vain kaunista väriä, tuloksena voi olla kaikkea muuta kuin kauniin chihumuodon omaavia koiria.

 

Itse pidän kovasti suklaan värisistä koirista kaikissa roduissa. Esim. villakoirien kasvattajat jaetaan ryhmiin värin mukaan, kuten tehdään näyttelyissäkin arvosteltaessa villakoiria. - Pidän toki muunkin värisistä chihuista, ja tietysti jatkan kasvattamista kaikilla väreillä - tai väristä huolimatta!!!  Mutta toivoisin vielä saavani aikaiseksi erittäin kauniita chihuahua-tyyppisiä ja suklaanvärisiä koiria.

 

 

13. Uutta odotellessa

Mandin astutuksesta on nyt kulunut yli 30vrk. Kävimme muutama päivä sitten tiineysultrassa, halusin tietää onko se tiineenä vai ei.
Tosin olin jo arvioinut, että masu on hieman alkanut levitä sivusuuntaan, ja olin ihan huolissani kun näin varhain alkaa näkyä. Mietin ettei vaan olisi kovin suurta määrää pentuja tulossa, kun sekään ei ole hyvä; jos kohtu pingottuu liikaa voi siitä aiheutua keskenmeno ja pentujen selviytyminen on kyseenalaista.

Mandin masua tutkitaan ultralaitteella

Ultrassa näkyikin muutama sikiöpussi, varmuudella näkyi kolme. Mandin masukarvat vähän haittasivat tarkempaa tutkimista, mutta ei sillä niin ole väliä, kunhan nähtiin että pentuja on tulossa. Tietää varustautua sitten toukokuun puolivälin paikkeilla ja järjestää niin että pystyy olemaan kotona. Aion kyllä käyttää emoa vielä lähempänä synnytystä tiineysröntgenissä, sekin varmuuden vuoksi, että tietää montako pikkuista on tulossa maailmaan. Ei tarvitse synnytyksessä arpoa, että onko siellä vielä joku vai ei...

Kaksi tumma pallukkaa ovat sikiöpusseja

Mandilla on aina hyvät ruokahalut, ja nyt aina vaan paremmat. Mitenkähän paljon se oikein söisi... Olen antanut sille aikalailla normaalin määrän ruokaa, vaikka se ahmisi varmaan kolminkertaisen määrän. Vaihdoin kyllä astutuksen jälkeen RC:n  42D-emoruokaan, siinä on mm. foolihappoa ja kaikkia hyviä lisiä muiden ainesten lisäksi. 
Laitan Mandin ruuan sekaan vielä keitettyä porkkanaa ja vähän tuoretta kurkkua palasina, se tykkää ja syö kaiken. Samalla se saa täydemmän olon vatsaan eikä ole nälkäinen. Ei ole hyvä jos odottava emo lihoo liikaa.

Nyt toivotaan että kaikki sujuu hyvin. Ihana kun on taas pentusia tulossa!!!

12. Astutuksen iloja

Pikku prinsessa-Madde, Ruotsista tuomani narttu, on nyt kohta 2-vuotias ja odottelin sen kolmannen juoksun alkamista toiveikkaana. Aivan maaliskuu lopussa juoksu sitten alkoikin ja heti ilmoittelin suunnitellulle sulhasmiehelle, Pepsille (tai Pepsin emännälle) että valmistaudutaan....

Pepsi-komistus ja emonsa Jade takaoikealla

Pepsi, Keijupuiston Peter Pan Paradise, on oma kasvattini, se on sipoolaisessa perheessä lemmikkinä, mutta olemme käyttäneet sitä jalostustarkastuksessa ja kerran se oli näyttelyssä. Jalostustarkastus meni kirkkaasti läpi ja Pepsiä suositeltiin jalostukseen. Näyttelyssä se ei kokemattomana oikein menestynyt, sai hyvät arviot mutta laatuluokaksi EH (erittäin hyvä).. Pepsi ei osannut esiintyä ja emäntäkään ei osannut ohjata kun oli ensimmäistä kertaa kehässä.
Pepsi on ihanan narttumme Jaden (Crawford Joyous Party) pentu, siihen pentueeseen syntyi kaksi poikapentua. Olimme käyneet Oulussa asti lentokoneella hakemassa Jadelle siemeniä siellä asuvalta ihastukseltani, upealta urokselta Nikoli`s Lucky Leaderilta.

Jadelle syntyi kaksi pentua, molemmat poikia. Pepsi ja Jaffa. Rakastuin heti oranssiin Jaffa-pentuun ja jätinkin sen kotiin suurena toiveena saada siitä hieno jalostusuros. Pennuillahan on todella hyvät sukupuut, ja ne oli molemmat pennusta lähtien hienoja ja lupaavia.

Mutta Jaffan toinen kives ei laskeutunut koskaan. Odoteltiin vuoden ikään, ja sitten leikattiin ettei tule mitään pahanlaatuisia kasvaimia vatsaonteloon jääneestä pallista.
Sittemmin  Jaffa on ollut kotona kaikkien lemmikkinä ja kun nartuilla on ollut juoksuja, on Jaffa ollut kärppänä yrittämässä astua. Kerran näin sen melkein-oikeasti astuvan Mandi-narttuamme, oli pilit ja vehkeet oikein täydessä latingissa. Tietysti otin ne erilleen ettei kukaan saa tulehdusta, Jaffahan on kastroitu eikä muuten pentu-vaaraa olisi ollut. (kuva alla)

Olin odottanut Madden juoksua innolla, koska halusin saada sen ja Pepsin yhdistelmästä pentuja. Mielestäni Jaffa Ja varsinkin Pepsi on niin onnistunut rotunsa edustaja, että halusin sen ja Jaden suvun jatkuvan. Varsinkin kun rodun jalostusasiantuntija oli oikein suositellut, että Pepsi pitäisi saada jalostukseen.

No, Madden juoksu siis alkoi odotetusti. Mietin pitäisikö Madde viedä progesteroni-testiin, mutta muistelin että sen edellisissä juoksuissa oli ollut hyvin normaalia ja säännönmukainen juoksuprosessi.
Odottelimme ja juoksun ollessa 9.päivän kohdalla se alkoi hyppiessään kääntää häntää. Soitin Pepsin emännälle ja hän pääsi tuomaan sen seuraavana päivänä meille. Oma uroksemme Bosse oli jo alkuviikolla viety kylään, ettei tulisi mitään eturistiriitoja.

Pepsi tuli sunnuntai-iltana ja oli kovasti kiinnostunut Maddesta. Madde puolestaan olisi vaikka syönyt Pepsin, oli aivan superinnoissaan. Sunnuntai-iltana pidin niitä  yhdessä tutustumassa, mutta Pepsi ei oikein ymmärtänyt mitä olisi pitänyt tehdä. Välillä pidettiin taukoa, hyvän aikaa, ja taas yhteen. Madde hyppi ja touhotti kovasti ja Pepsikin näytti oppivan joka kerran aina vähän lisää.
Mitään valmista ei kuitenkaan saatu aikaan. Pepsi ei antanut minun ohjata itseään, joten annoin niiden harjoitella, mutta olin lähellä valmiina pitämään kiinni jos olisi tosi paikka.

Sunnuntai ei tuottanut tulosta. Maanantaina omistauduttiin asialle ihan tosissaan. Pidin niitä yhdessä ja välillä kunnon taukoja. Pepsi näytti joka kerran tauon jälkeen oppineen vähän lisää. Siinä se päivä vierähti, varmaan ainakin kymmenen kertaa kokeiltiin ja välillä levättiin. Iltapäivällä koirat hoksasi, että onkin mukava hyppiä olohuoneen sohvalla. Ne linnoittautui sohvan sisänurkkaan ja kun oli molemmat pitkäkarvaisia en ihan tarkkaan nähnyt osuiko Pepsi kohteeseen, mutta kun se pikku hetken päästä hyppäsi selästä alas oli sen vehkeet kunnolla ulkona roikkumassa.... En tosiaan nähnyt oliko tullut napakymppi vai ohari. Pitkäkarvaiset koirat oli niin sykkyrässä siellä sohvannurkassa ja kaikki tapahtui nopeasti.

Lepotaukoa sitten taas pidettiin muutama tunti.  Illan tullen Pepsi ei enää ollut kiinnostunut Maddesta ja kun Madde yritti hyppiä Pepsi oikein murahti sille. Madden juoksussa oli siis 11.pv. - Lähdettiin nukkumaan ja tuli tiistai.

Tiistaina Pepsin kiinnostus oli lopahtanut ja se vaan murahteli tytölle. Maddekin oli vähemmän innokas.  Lähdettiin varmistelemaan tilannetta. Ensin koitettiin siellä auttaa asiaa, sitten Maddesta otettiin eläinlääkärillä progesteronitesti, jotta nähtäisiin oliko juoksu lopahtanut vai vasta H-hetki tulossa. Pepsikin pääsi kotiin oman perheen luokse kunnolla lepäämään ja sovittiin, että kun saadaan hormonitestin tulos katsotaan mitä tehdään.

No, tänään keskiviikkona ilmeni että Maddella olikin ollut jonkinlainen pika-juoksu. Sen proge-arvo oli eilen, juoksun 12pv., otettuna ollut jo yli 20, mikä kertoi että ovulaatio oli ohitse. Se jälkeen kohdunsuu alkaa sulkeutua ja astumiset ovat turhia useimmiten. Varsinkin kun herrasväellä ei ollut enää kiinnostusta asiaa kohtaan, päätimme että annetaan olla. Ei yritetä enää, juoksu se on seuraavakin eikä siihen mene kauan, vain puoli vuotta....
Ja juoksun päivät kyllä pitivät paikkansa, sen verran tarkasti vahdin etukäteen nartulta juoksun alkamista.

Madde-prinsessa

Tietysti on olemassa pieni mahdollisuus, että pari siementä olisi päässytkin oikeaan osoitteeseen siinä sohvannurkassa. Nyt sitten odotellaan alkaako maha kasvaa, tosin minusta se on epätodennäköistä. Mutta mistäpä sitä tietää, joskushan nartut tulee kantaviksi juuri tuommoisista pikatuikkauksista, tosin ne mitä olen kuullut on olleet yleensä ei-toivottuja tuikkauksia.

Tietysti jälkiviisas on hyvä olla - olisi pitänyt hakea se uros meille heti lauantaina, mutta se ei ollut mahdollista kun emäntä oli ulkomailla.... Mutta oppia ikä kaikki.

Ja olipas päivä se maanantai... Siis aivan supertylsä. Tunsin itseni hölmöksi, kun mitään auttamista ei herra-koira antanut tehdä, kehuja vaan paasasin niin että suuta kuivi. Eikä mikään onnistunut.
Ja auta armias, jos joku tulee nyt sanomaan että kyllä se luonto tikanpojan puuhun ajaa.... Montakos päivää siihen yleensä sitten menee ennekuin se tikka sinne puuhun nousee?
Mutta - yritys hyvä kymmenen.

11. Tuumailuja ja odottelua

Odottelemme edelleen Mandin tilan kehitystä. Sen astutuksesta on kulunut kolme viikkoa eikä tietenkään vielä näy mitään. Ruoka sille maistuu erinomaisen hyvin, mutta niinhän se aina on; Mandi on ahmatti. Aloitin sille taas emoruoan antamisen, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Varmaankin menen Mandin kanssa ultraan viikon kuluttua, ihan uteliaisuuttani. On niin mukava sitten tietää onko pentuja tulossa vai ei.

Toinen odotettu asia, Madden juoksuaika koitti myös viikko sitten. Maddehan on Ruotsista tuomamme kaunis narttu, ja nyt sillä on kolmas juoksu meneillään. Se täyttää näinä päivinä 2 vuotta.

Olen kovasti miettinyt Madden sulhasvalintaa. Oma uroksemme Bosse olisi Madden itsensä mielestä varmaan huippujuttu, koska Madde on aina ollut todella tykästynyt Bosseen. Madde on aina Bossen kyljessä kiinni ja nakertaa Bossen korvien takana olevia karvoja ihan haitaksi asti. Siitä yhdistelmästä tulisi ainakin aitoja rakkauslapsia, mutta Bosse on niin paljon isompi, että nyt ensimmäisen pentueen isäksi en sitä Maddelle halua, pitää ensin katsoa miten sillä sujuu tiineys ja synnytys ylipäänsä.

Kun Madden juoksu alkoi, olemme tietysti pitäneet sitä eri huoneessa aidan takana, ja pojat ja tytöt käy eri aikoihin ulkona. Pojat tarkoittaa Bossea ja leikattua urosta Jaffaa.
Onhan tämä aikamoinen ruljanssi, mutta kun siihen tottuu, ei se tunnu oikeastaan sen kummemmalta. Välillä vaihdetaan poikien ja tyttöjen sijoituspaikkoja niin, ettei toisilla ole epäreilusti kovin tylsää eri huoneessa .

Päätin kokeilla Maddelle omaa kasvattia, Pepsiä eli Keijupuiston Peter Pan Paradise-urosta. Sen takana on erinomaisen hyvä sukupuu ja emo on meidän 8-vuotias Jade-narttumme. Pepsi asuu lemmikkinä lähistöllä Sipoossa eikä ole käynyt näyttelyssä, mutta se oli viime kesänä jalostustarkastuksessa ja läpäisi sen ilman ongelmia. Pepsi pitäisi viedä näyttelyynkin, mutta vielä emme ole saaneet asiaa ja yhteistä aikaa järjestymään sen perheen kanssa. Se on sopusuhtainen ja kaunis uros ja aivan ihanan luonteinen.

Kuvassa veljekset Pepsi (vas.) ja Jaffa

Joka tapauksessa koirahäiden järjestelyt on jo käynnissä. Vein Bosse-pojan pari päivää takaperin Kotkaan hoitoon, siellä on Bossen sisar Donna ja sen kaverina meiltä muuttanut Bertta. Siellä ne kolme puuhastelevat innoissaan, Bossella on tyttöseuraa.

Pepsin omistajan kanssa on sovittu, että Pepsi, isäkandidaatti, tulee meille tänä viikonloppuna, - tänään on lauantai. Kunhan Maddella alkaa näkyä suuremman innostuksen merkkejä, tuodaan Pepsi meille ja se saa olla meillä kylässä useamman päivän ajan.

Väljällä aikataululla Pepsi saa tottua ensin meillä olemiseen ja sitten katsotaan miten varsinaisten häiden kanssa käy, tuleeko siitä mitään. Ellei Pepsillä hommat onnistu, on varauroskin jo sovittu.
Kumpikin uros on kohtalaisen pienikokoinen, koska Maddekaan ei paina kuin 2,3 kiloa.
Katsotaan miten käy, tämä on jännää =).