28. Näyttelyssä kokeillaan

Freddy, Mercury von der Röhliranch täytti tammikuun 30.pv vuoden. Siitä on kasvanut ihana nuori uros, joka vielä kehittyy, nyt eletään juoniorivaihetta.
Sen paino on vähän yli 2 kiloa, eli se on sopusuhtainen ja melko pieni uros, ja on varaa vielä saada massaa lisää ihan kunnolla iän mukana.

Freddy täytti vuoden ja kävi hankkimassa näyttelykokemusta

Freddyn kanssa käytiin polvitarkastuksessa ja polvet oli täydet nollat, eli ihan terveet. Silmät ja sydän tarkastetaan vähän myöhemmin, kun tulee sopivat joukkotarkastukset eteen.

Ensimmäisessä näyttelyssä kävimme joulukuussa, Helsingin Messukeskuksessa isossa näyttelyssä. Siellä Freddy sai erittäin hyvän arvostelun, mutta tuomari antoi vielä EH:n laatuarvionniksi, eli erittäin hyvän. Mukavasti ja pelottomasti Freddy osasi jo esiintyä.

Helmikuun alussa kävimme kokeilemassa toisessa näyttelyssä, Lahden ryhmänäyttelyssä, jossa koulutettiin ulkomuototuomareita. Freddy oli väsynyt ja laiha valvottuaan juoksutyttöjä kotona jo monta viikkoa, mutta sai silti todella hyvän arvostelun ja oli JUN ERI, JUK3 ja SA.

 

Tästä on hyvä jatkaa, mutta tarvitaan vielä paljon harjoitusta. Hännän pitäisi pysyä ylhäällä myös seisoessa ja ylipäänsä paikallaan seisomista pitää harjoitella. Helmikuun näyttelyssä Freddy oli ihan hölmönä, kaikki ohi kulkevat koirat vaan kiinnosti, varmaan nenässä oli kodin tyttöjen hormoonihöyryt. Kun tuomari otti kontaktia niin Freddy, joka tavallisesti on iloinen ja reipas ja ottaa heti kontaktia ihmisiin, oli sillä silmät ihan ristissä ja hömötti vaan hölmönä. Mutta kuukauden päästä otetaan uudestaan näyttelykokemusta ja toivon mukaan sitten ei ole ihan näin väsynyt.

 

Niin, ja vielä pitää mainita, että kaiken sen narttujen juoksuhössäkän päätteeksi myös kesäkuussa syntynyt Ebba-nuorineito sai ensimmäisen juoksunsa. Oli siinä Freddyllä pää pyörällä.

27. Hässäkkää ja häätouhuja

No hei taas, pitkästä aikaa. On mennyt talvi kaikenlaisten aktiviteettien merkeissä (= talviunet, yms) ja yhtäkkiä onkin kevättalvi. Nyt paistaa aurinko ihanasti ja karhun silmiä alkaa kutittaa niin, että pitäisikö heräillä - eli kertoa taas uutisia.

Elokuun lopulla syntynyt pentue on kehittynyt hyvin. Pennuille löytyi syksyllä ihanat kodit ja kaksi pentua jäi kotiin kasvamaan. Ida-tyttö ja pikkuruinen Nappi-poika ovat kehittyneet hyvin, nyt ne ovat kohta jo puolivuotiaat. Nappikin on kasvanut jo reilusti yli kilon painoiseksi ja on todella terveen ja reippaan oloinen pikkuriiviö. Ja sydämenvaltaajahan se on, ei sitä ole raaskinut minnekään antaa. Ja muutenkin olen halunnut pitää sen kotona seuratakseni on se terve, kun se oli syntyessään niin tavattoman pieni, vain 58g.

 

 Nappi on tosiaan osoittautunut mitä parhaimmaksi pikkuystäväksi. Pusuttelu ja leikkiminen on sen lempipuuhia. Se on todella reipas ja rohkea, ja hyvin sosiaalinen. Kun se on väsynyt se tulee syliin, muuten se on kuin vieteriukko, koko ajan touhussa.

Tässä on Napista kaksi kuvaa, vasen otettu tammikuussa ja oik. tasan kuukautta myöhemmin.

 

Juoksujen hässäkkä

Tammikuussa alkoi ensimmäisellä nartulla juoksut, Inkalla. Vuoden täyttävä Freddy-poika oli aivan täpinöissä ja ulvoi haikeasti kun ei päässyt samaan huoneeseen. Tilannetta ei parantanut se, että myös Suffeli liittyi Inkan seuraan, samoin vähän myöhemmin myös Helmi.  Kaiken lisäksi tuli sijoitusnarttumme Donna Kotkasta meille astutuksen ajaksi, ja hormoonihöyrähdykset oli varmaan aikamoisia.  Freddy vinkui haikeana tyttöjen perään ja yritti joka portin avauksella karata toisesta huoneesta noiden ihanien tyttöjen luokse. Välillä oli hermo tiukilla, mutta huumorillahan me pärjättiin. Ja korvatulpilla.

Myös Helmille tuli pitkään odotettu juoksu. Olin sopinut sen astutuksesta jo syksyllä ja odottanut juoksun alkamista, sen piti tulla jo syksyllä. Mutta mukavaa, että uroksen omistaja piti vielä kiinni sopimuksestamme, vaikka oli kuulemma päättänyt ettei tänä vuonna anna voittoisaa urostaan paljoa astutuksiin.

Koirien häätouhuja

Vain viikon välein sitten käytimme kahta narttua sulhastelemassa. Ensin Donnan kanssa ajoimme noin puolitoistasataa kilometriä edestakaisin kahdesti. Sen sulhanen Buchi oli viriili herrasmies ja hoiti häätouhut mallikkaasti.

Buchi ja Donna

Samaan aikaan oli Helmillä todellinen ryysis-touhu päällä, se hyppi jokaisen tytön kanssa ja käänsi häntää kuin ...apina. No, tuumasin että sillä on varmaan juoksu siinä vaiheessa, ja sunnuntai-päivänä palatessamme Donnan kanssa hääreissulta läksimme vielä iltasella toiseen suuntaan ajamaan ja kokeilemaan Helmin häävalmiutta.

Helmi ja Bolt

Perillä ilmeni, että Helmi tarjosi Bolt-sulholle vain hammasta, eli ei ollutkaan vielä H-hetki. Käytin sitä heti arkipäivänä progetestissä ja siinäkin näytettä ottaessa eläinlääkäri tuumasi että näyttää kyllä valmiilta, kun häntä noin kääntyy. Mutta hormonitulos näytti muuta, taso oli vasta nousussa. Vasta loppuviikolla oli oikea aika ja silloin ei enää hammasta tarjottu. Kaikki meni hienosti ja kävimme sielläkin sulhastelemassa kaksi kertaa.

Laskin että koirien häätouhuissa oltiin ajettu viikon sisällä roimasti yli tuhat kilometriä.


Loppuun vielä kuva Idasta ja Napista, elokuun lopulla syntyneestä vauhtikaksikostamme.