26. Pennut jo lähtövalmiina

Yhdessä hujauksessa on mennyt aika, pennut ovat jo 2 kk vanhoja ja kaksi poikaa on nyt jo lähtenyt uuteen kotiinkin.

Pennut kehittyivät mallikkaasti, myös se pienin Nappi-pentu, josta olin alkuun huolissani. Silläkin on painoa jo nyt, 2kk iässä 640g. Pentutarkastuksessa sekin todettiin terveeksi ja tasapainoiseksi pienestä koostaan huolimatta.

Pikkuruinen Nappi-pentu on tomera ja rohkea koiranalku.

Suurin pennuista Nero painoi luovutushetkellä toissapäivänä 1210 g, sen veli 1140. Nämä kaksi läksivät perjantaina kohti uutta yhteistä kotia. Sieltä on tullut jo monia terveisiä, että hyvin menee ja kotona ennestään olleet kaksi koiraa ovat ilolla vastaanottaneet pikku veljekset.

Cesar (Keijupuiston Choco Nonpareil) ja Nero (Keijupuiston Box of Chocolates) pääsivät samaan kotiin.

Meillä kotona tuntui puolet hiljaisemmalta pentujen lähdettyä, vaikka kolme vielä jäi vähäksi aikaa.

Pentutarkastuksessa kuluneella viikolla todettiin kaikki pennut terveiksi. Ja pikkuinen Nappikin oli aivan kunnossa ja tasapainoisen oloinen, eläinlääkäri ihasteli miten Nappi katsoo napittaa silmiin ja on terhakka. Sillekin oli jo kivekset laskeutuneet kuten isommillekin veljille, tämä oli hieno juttu, kun usein urospentujen palleja saadaan odotella.

Tyttöpennutkin ovat hienoja ja terveitä. Vieläpä niin, että pienemmänkin purenta, sen jolla oli 1kk iässä ollut lievä yläpurenta, oli nyt kehittynyt hyväksi. Seurataan vaan mihin kehityssuuntaan tästä eteenpäin menee hampaiden kasvu, kehitystä on vaikea arvata.

Tulevat omistajat ristivät tytön Jadeksi (Keijupuiston Chocolate Bonbon)

Kotiin jäävä tyttö Ida, sai kehuja hienosta purennasta ja hampaista.  Kaikilla myös kehuttiin olevan kaunis ja kiiltävä turkki.

Nuori Inka (vas) leikittää pentuja, tässä kotiin jäävä Ida  (keijupuiston Chocolate Delideli)

Onneksi pennuista tulee riiviöitä

Nauroin kasvattajaystävälle, että onneksi pennut alkavat lähemmäksi 2kk ikää tullessa olla todella villejä ja aikaansaapia pikku viikareita. Ne repivät kaiken mitä irti saavat, juoksevat ja pitävät kovaa ääntä, pissaavat melkein minne sattuu, ja kakkaa saa korjata "isoilla rukkasilla". Pentuhuoneen lattia pitää siivota hyvin monta kertaa päivässä ja kun pennut on muiden seurassa, on vilinä ja vilske kyllä mukava katsoa, mutta myös vähän rasittavaa. Vanhemmat koiratkin vetäytyvät esim. yläkerran portaille saadakseen olla rauhassa naskalihampailta.

Onneksi tämä vaihekin tulee, muuten niistä ei raaskisi luopua. Ja kyllähän luopumisessa auttaa kun asennoituu alusta asti sillä tavoin, että ihana pentu, mutta joku muu sen saa.
Huomasin jo aikaisemmin että meille jäävä pentu Ida alkoi olla vähän ovela, se esim. ei olisi millään halunnut mennä takaisin pentuhuoneeseen vaan pysyä koko ajan isompien seurassa. Kun tuli aika mennä pentuhuoneeseen, se vilisti karkuun aina johonkin, lipaston alle, tms vaikeasti tavoitettavaan paikkaan. Mietin että olinko suhtautunut siihen eri tavoin, vaikka yritän aina olla sylittelyssä ja kaikessa tasapuolinen. No, ehkä vähän enemmän paapomista ja hellittelyjä, täytyy myöntää...

Ida-pentu auttaa mamia tietokoneen ääressä.