Nyt tuli täyteen Mandin pentujen ensimmäinen kuukausi. Menemme varmaan käymään pihalla niiden kanssa, koska on pitkästä aikaa lämmin ja aurinkoinen sää.
Pennut kehittyvät ja niiden liikkuminen paranee. Nyt ne jo leikkivät innolla ja näyttää hassulta kun ne väillä muksahtelevat nurin.
Ida-tyttö maistelee ruokaa sormenpäästä
Koska pennut saavat emolta paljon maitoa ei niillä ole kiirettä opetella syömään kiinteää ruokaa. Olen aloittanut opettamisen jo 3-viikon iästä lähtien. Ensin pentumoussea, ehdottoman tuoretta jauhelihaa ja kermaviiliä, välillä seassa liotettuja nappuloita. Sormenpäästä ne kyllä jo nuolevat ihan taitavasti, mutta eivät oikein millään ala syödä lautaselta.
Laitoin toissapäivänä pelkän tyhjän lautasen niiden tutkittavaksi, annoin emon ensin nuolla lautasta pentujen nähden. Ne tutkivat lautasta ja vähän koittivat purra reunasta.
Olen tehnyt savesta muutamia paksureunaisia pikkulautasia pentuja varten
Tänään näin tyttöpennun olevan hyvin kiinnostunut emon ruuasta, se meni ihan kupin viereen ja nuuski kun emo söi. Hyvä, pientä edistystä.
Pennut saavat niin kylläkseen emon maitoa, että ei ole vielä ollut pahemmin nälkä.
Tästä näkee millaisia pullukoita pennut ovat
Koirat ovat minulle henkilöitä, siis enemmän kuin koiria: koirahenkilöitä. Todellisia ystäviä. Jokaisella on oma persoona ja jokainen on erilainen. Elämääni on mahtunut monia koiria, ja tälläkin hetkellä sydäntäni lämmittää pieni joukko maailman pienimpiä koiria, chihuahua rotuisia kaunottaria. Harrastan myös pienimuotoista kasvatustoimintaa. - Aikaisemmissa teksteissä mm. synnytyskokemuksia yms.
LEVEÄ KUVA
sunnuntai 15. kesäkuuta 2014
torstai 12. kesäkuuta 2014
18. pulleroiset, palleroiset
Nyt ovat pennut jo neljä viikkoa vanhat ja kohta vietetään ensimmäistä kuukauden syntymäpäivää.
Pennut ovat jo 11pv ikäisinä aika pyöreitä.
Pentujen kasvu on sujunut hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä ne ovat tavattoman pulleita, kuin pienet pallot. Emolla on paljon maitoa, ja kun pentuja on vain kaksi, saavat ne yllinkyllin kermaista maitoa.
Nyt, kun ne ovat 4 viikkoiset, niiden kummankin paino on jo yli 700g, mikä on todella paljon. Usein pähkäillään luovutusikäisten, eli 8viikkoisten pentujen kanssa, ovatko ne yli kilon painoisia ....
Emokin on voinut koko ajan todella hyvin. Sille on aina maistunut ruoka kuin porsaalle (sallittakoon leikkimielinen vertaus) ja sille on mennyt kevyesti päivässä tuulensuojaan neljä isoa annosta penturuokaa ja jauhelihaa höystettynä kotiruualla. Mielestäni tässä vaiheessa se saa syödä kuten haluaa, nyt ei ole aika laihduttaa.
Silmät auki
Vähän yli parin viikon iässä pentujen silmät aukenivat. Kolmen viikon iässä ne alkoivat enemmän ryömiä pullean mahansa varassa ja pikkuhiljaa nousivat jaloilleen. Nyt kuluneen neljännen viikon aikana on liikkuminen kehittynyt ja pennut ovat alkaneet enemmän kiinnittää huomiota ympäristöön.
Leikkiminen on pikku hyökkäyksiä ja puremista ja ärinää.
Ne leikkivät jo vähän, emonsa ja toistensa kanssa. Leikkiminen on vielä aika kömpelöä ja välillä ne pyllähtävät nurin, kun yrittävät jotakin missä tasapaino ei pidä.
Poikapentu yrittää punnertaa ulos pesän korkean kynnyksen yli.
Pesän ulkopuolinen elämä on myös alkanut kovasti kiinnostaa. Eilen pennut yrittivät punnertaa ulos vaavi-pesästä, missä on korkea kulkuaukon kynnys. Tänään vaihdoin pentujen pesälaatikon sellaiseen, jossa on kulkuaukko matalammalla. Ne pääsevät helpommin ulos, ja samalla oppivat kulkemaan myös sisäänpäin helpommin.
Viime yönä emo tuli herättämään minua (nukun edelleen samassa huoneessa) ja ihmettelin kun se ei halunnutkaan ulos, kuten tavallista. Sitten huomasin, että tyttöpentu istua törötti pesälaatikon ulkopuolella. Se oli keplotellut itsensä sieltä ulos, mutta ei päässyt mönkimään sisälle korkeasta kynnyksestä. Se istua törötti ihan rauhallisesti siinä ja ihmetteli. Onneksi emo oli niin fiksu, että tuli kertomaan minulle, että vaavi pitäisi nostaa takaisin nukkumaan.
Olen onnellinen siitä miten hyvä suhde meillä on tämän Mandi emon kanssa, sydäntä lämmittää sen luottamus ja kyky "puhua" kanssani.
Elämä pentulaatikossa on leppoisaa
Pennut ovat jo 11pv ikäisinä aika pyöreitä.
Pentujen kasvu on sujunut hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä ne ovat tavattoman pulleita, kuin pienet pallot. Emolla on paljon maitoa, ja kun pentuja on vain kaksi, saavat ne yllinkyllin kermaista maitoa.
Nyt, kun ne ovat 4 viikkoiset, niiden kummankin paino on jo yli 700g, mikä on todella paljon. Usein pähkäillään luovutusikäisten, eli 8viikkoisten pentujen kanssa, ovatko ne yli kilon painoisia ....
Emokin on voinut koko ajan todella hyvin. Sille on aina maistunut ruoka kuin porsaalle (sallittakoon leikkimielinen vertaus) ja sille on mennyt kevyesti päivässä tuulensuojaan neljä isoa annosta penturuokaa ja jauhelihaa höystettynä kotiruualla. Mielestäni tässä vaiheessa se saa syödä kuten haluaa, nyt ei ole aika laihduttaa.
Silmät auki
Vähän yli parin viikon iässä pentujen silmät aukenivat. Kolmen viikon iässä ne alkoivat enemmän ryömiä pullean mahansa varassa ja pikkuhiljaa nousivat jaloilleen. Nyt kuluneen neljännen viikon aikana on liikkuminen kehittynyt ja pennut ovat alkaneet enemmän kiinnittää huomiota ympäristöön.
Leikkiminen on pikku hyökkäyksiä ja puremista ja ärinää.
Ne leikkivät jo vähän, emonsa ja toistensa kanssa. Leikkiminen on vielä aika kömpelöä ja välillä ne pyllähtävät nurin, kun yrittävät jotakin missä tasapaino ei pidä.
Poikapentu yrittää punnertaa ulos pesän korkean kynnyksen yli.
Pesän ulkopuolinen elämä on myös alkanut kovasti kiinnostaa. Eilen pennut yrittivät punnertaa ulos vaavi-pesästä, missä on korkea kulkuaukon kynnys. Tänään vaihdoin pentujen pesälaatikon sellaiseen, jossa on kulkuaukko matalammalla. Ne pääsevät helpommin ulos, ja samalla oppivat kulkemaan myös sisäänpäin helpommin.
Viime yönä emo tuli herättämään minua (nukun edelleen samassa huoneessa) ja ihmettelin kun se ei halunnutkaan ulos, kuten tavallista. Sitten huomasin, että tyttöpentu istua törötti pesälaatikon ulkopuolella. Se oli keplotellut itsensä sieltä ulos, mutta ei päässyt mönkimään sisälle korkeasta kynnyksestä. Se istua törötti ihan rauhallisesti siinä ja ihmetteli. Onneksi emo oli niin fiksu, että tuli kertomaan minulle, että vaavi pitäisi nostaa takaisin nukkumaan.
Olen onnellinen siitä miten hyvä suhde meillä on tämän Mandi emon kanssa, sydäntä lämmittää sen luottamus ja kyky "puhua" kanssani.
Elämä pentulaatikossa on leppoisaa
17. Maitoa ja nukkumista
Kahden viikon iässä pennut nyt painavat noin 450g kumpainenkin. Ne ovat jänteviä ja topakoita, hauska nähdä miten pian ne lähtevät liikkelle. Nytkin ryömiminen pesässä sujuu jo hyvin.
Silmien avautumista odotellessa leikkasin tänään pennuilta kynnet ensimmäistä kertaa. Emo tuntui olevan vähän varovainen, kun pennut tulivat imemään, ja niillä olikin aika lailla pistävät pikkukynnet.
Pari päivää takaperin olin vähän huolissani kun poikapennulla ei ollut paino noussut paljoakaan, ja emokin oli vähän levoton. Mietin mikä olisi ollut syynä, ehkä emo ei juonut tarpeeksi. Sillähän on ollut antibioottikuuri ja arvelin että sillä voi olla masuvaivoja antibiootista. Siksi se saikin maitohappobakteereita ja illalla vielä närästyslääkettä pikkuisen. Seuraavana yönä se ei heräillyt enää niin usein ja pentujen painokin nousi tasaisesti seuraavana päivänä.
Tyttö, joka oli syntyessä vähän pienempi, painaa nyt vähän enemmän. Se on selvästi rauhallisempi. Poikapentu vinkuu enemmän ja on kiireinen etsiessään nisää. Näin luonne-erot alkavat jo väkyä.
Silmien avautumista odotellessa leikkasin tänään pennuilta kynnet ensimmäistä kertaa. Emo tuntui olevan vähän varovainen, kun pennut tulivat imemään, ja niillä olikin aika lailla pistävät pikkukynnet.
Kuvassa pennut 8pv iässä, alkaa näkyä jo tomeraa kiipelyä.
Pari päivää takaperin olin vähän huolissani kun poikapennulla ei ollut paino noussut paljoakaan, ja emokin oli vähän levoton. Mietin mikä olisi ollut syynä, ehkä emo ei juonut tarpeeksi. Sillähän on ollut antibioottikuuri ja arvelin että sillä voi olla masuvaivoja antibiootista. Siksi se saikin maitohappobakteereita ja illalla vielä närästyslääkettä pikkuisen. Seuraavana yönä se ei heräillyt enää niin usein ja pentujen painokin nousi tasaisesti seuraavana päivänä.
Tyttö, joka oli syntyessä vähän pienempi, painaa nyt vähän enemmän. Se on selvästi rauhallisempi. Poikapentu vinkuu enemmän ja on kiireinen etsiessään nisää. Näin luonne-erot alkavat jo väkyä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)