9. Donna on oppinut koirien tavoille

Sijoitusnarttuni Donna, 1,4v. on nyt ollut meillä lähes 2 viikkoa. Mitähän sen perhe sanoo kun tulevat ensi tiistaina hakemaan pikku koiraansa...
Donna on todella kiltti ja suloinen pikku koira. Se on luottavainen ja ystävällinen. Alussa huomasi ettei se ollut paljoa ollut muiden koirien kanssa tekemisissä. Se oli muiden seurassa kuin kotonaan, mutta ei osannut remuta ja rähjätä, kuten meidän koirat leikkiessään tekevät.

Donna (keskellä) istuu muun porukan kanssa auringon lämmössä, kuvaushetkellä oli kova pakkanen ulkona.

Vaikka ulkona oli paukkupakkanen, pyysi Donna päästä ulos pisulle, onneksi se osasi toimittaa kiireesti asiat.

Nyt Donna on nuo tärkeät koirantaidot oppinut. Se juosta remuaa toisten kanssa ja haukkuu yhtä iloisesti leikin tuoksinassa, kuin veljensä Bosse. Tosi reipas nuori koiruus, ihanaa.

                             Donna leikkii Suffelin kanssa, alakuvassa on mukana Bertta ja pikku-Donna

Ainakin silloin nuo uudet riehumistaidot tulevat käyttöön, kun Bosse-veli pääsee keväämmällä Donnan luokse hoitoon vuorostaan. Kun meidän nartuille tulee juoksuajat, on Bossen parempi olla rauhallisesti siskon luona kylässä.

Mandin juoksua odotellaan

Tilasin Mandi-emolle neulepuseron, kun sille tuli juuri pakkasten aikaan ankara karvanlähtö. Tämä on yhteydessä hormonitoimintaan, sen karvat lähtee aina ennen juoksuaikaa, ja sitten tilalle kasvaa uusi hieno turkki ... sitten alkaa juoksu.
Olenkin odotellut Mandin juoksua, viimeksi se oli puolisen vuotta takaperin. Sulhanenkin on jo katsottuna, nuori Ruotsista tuotu uros. Toivotaan että juoksu kohta tulisi, niin pääsisi jännäämään tuleeko pentusia.

Kuvassa Donna mannekeeraa uuden Mandin villapuseron kanssa, tilasin sillekin samanlaisen.

8. Donna-tyttö hoidossa

Donna-narttu tuli meille sunnuntaina kahdeksi viikoksi hoitoon. Nyt on kulunut jo 6 yönseutua ja kaikki on mennyt todella hienosti!!!

Kuvassa Donna oikealla, sen veli Bosse vas.takana, ja edessä pieni 5kk  vanha Suffeli

Donna on minun sijoitusnarttuni, se asuu Kotkassa mukavassa perheessä, mutta on minun omistuksessa, kunnes hankimme sen kanssa pikku jälkikasvua. Se  ei ole käynyt meillä kokonaiseen vuoteen, eli siitä lähtien kun läksi muutaman kuukauden iässä sinne. Mutta kyllä se vaan heti tullessaan muisti meidät, häntä heilui ja se oli tosi reipas.
Hoitoperhe toi sen lentokentälle mennessään, asumme aika lähellä kenttää. He läksivät etelän lämpöön pariksi viikoksi, juuri parahiksi kun meille tuli tänne hirmu pakkaset.

                                               Kuvassa Donna oik. ja Bosse-veli vas.

Aivan aluksi  Donna oli vähän hämmentynyt kun koirakavereita olikin niin monta. Selvästi se kuitenkin tunsi sekä ihmiset että emonsa ja veljensä. Tosi reippaasti se kuljeskeli ja tutki paikkoja, eikä ryhtynyt yhtään lymyilemaan. Vähän ihmeissään se kyllä oli.
Emoa se olisi halunnut tervehtiä lämpimästi, mutta emo Mandi ärisi sille - näin emot usein tekevät kun aikuinen pentu tulee käymään, emo ikään kuin haluaa muistuttaa, että  -"muista, sinut on jo vieroitettu".  Myöhemmin Mandikin suhtautui Donnaan ihan suvaitsevaisesti.

          Mandi-emo (oik) ei alkuun innostunut Donnan, aikuisen pennun tervehdyksistä.

Kaikki lähti heti alussa menemään tosi hyvin, Donna ei edes ikävöinyt yhtään perhettään. Oli niin paljon puuhaa ja touhua uusien koirakaverien kanssa. Ensimmäisen yönkin se nukkui sikeästi, eikä herännyt kertaakaan etsimään tai vinkumaan. Olin ihan yllättynyt miten hyvin se sopeutui. Sehän oli kyllä ollut meillä useita kuukausia ennen muuttamistaan Kotkaan, ehkä se kuitenkin muisti meitä paremmin kuin luulin.
Tosi reippaasti se osasi myös pyytää ulos, vaikka oli jo paljon pakkasta. Porukka paineli yhdessä äkkiä ulos ja äkkiä sisään 20asteen pakkasella.

Muutamien päivien kuluessa Donna oppi enemmän leikkimään toisten kanssa. Perheen kertoman mukaan se ei ole ollut paljoa tekemisissä toisten koirien kanssa, kun ei ole ollut sopivaa pientä leikkikaveria. Aluksi Donna katseli, kun toiset leikkivät, hyppivät ja riehuivat. Sitten se alkoi enemmän juoksennella mukana ja äkkiä alkoi riehuminenkin sujua muiden kanssa.

Kuvassa iso-Donna vas. edessä, sen takana pikku-Donna 4,5kk, jotka sanovat suorat sanat Bertalle.

On tosi mukavaa, että Donna saa nyt olla meillä. Näin sen on tulevaisuudessa helpompi sopeutua, kun hankimme sen kanssa perheenlisäystä. Tämä tulee ehkä ajankohtaiseksi tämän loppuvuoden aikana, kunhan mietin sille sopivan sulhasmiehen ja kolmas juoksuaika tulee Donnalle. Sen aikana suositellaan ensimmäisen pentueen hankintaa.

Vielä kuva Donnan ja emo-Mandin leppoisista väleistä, kun toisiinsa on totuttu. Ne nukkuvat suvereenisti sohvalla vierekkäin, Donnalla on aika onnellinen ilme.

7. Lilli sairastaa

Vanhin koiramme Lilli saavuttaisi keväällä 13 vuoden kunnioitettavan iän. TODELLA toivomme että sen tämänhetkinen vointi paranisi ja saisimme iloita sen seurasta vielä kauan.

Lillä on ollut jo kahdesti keuhkokuume, jonka oireina on ollut kova yskä ja kuume. Röntgenkuvissa viime vuonna näkyi, että sillä oli fibroottista varjostumaa keuhkoissa, eli keuhkoihin on kehittynyt sidekudosta. Tämä haittaa normaalia keuhkojen toimintaa jossakin määrin. Eläinlääkärin mukaan on odotettavissa, että tauti hiljalleen edistyy ja tilanne huononee.
Tästä syystä olemme hyvin tarkkoja Lillin kanssa, kylmillä säillä sen päällä pidetään lämmintä puseroa sisälläkin.

Tällä viikolla keskiviikko-yönä se alkoi yskiä kovasti, vaikka oli ollut lämpimässä peittojen alla. Ehkä ulkona pakkasen kiristyminen vaikutti tähän, ehkä ovenraosta pääsi kylmää vaikka Lilliä ei päästetäkään ulos edes asioille, kun on pakkasta. Se osaa hienosti asioida toiletissa sanomalehdelle - jotakin hyötyä siis vanhoista Hesareistakin.

Aloitimme heti antibioottikuurin eläinlääkärin ohjeiden mukaan. Yskä tuntui vähän hellittävän, mutta tänä aamuna, antibioottikuurin 3.päivänä, Lilli olikin kovin kovin väsynyt. Se nukkui kuin tukki, jalkakin oli jäänyt pesän reunalle .

Kuulin kun se kävi aamulla juomassa, mutta ei sitten sänkyyn palatessa jaksanut vetää jalkaa peiton alle. Onneksi ehdin juuri saada Lillin uuden lämpimän peiton valmiiksi. Siinä on paksusta villalangasta virkattu täyte ja molemmin puolin pehmeä trikookangas.

Aamulla Lilli ei jaksanut syödä, eikä välillä liikahtanutkaan, nukkui vaan peiton alla. Kävin muutaman kerran kokeilemassa hengittikö se vielä - onneksi hengitti. Laitoin sen suuhun vähän piimää pienellä ruiskulla, että saa jotakin nestettä ja ravintoa. Se heräsi ja nieli nesteen kiltisti, sitten annoin sille myös vettä samalla systeemillä, kun se ei jaksanut kupista juoda.

Onneksi se ei  kuitenkaan yskinyt, eikä tuntunut kuumeiselta. Tuumasin, että antibiootti oli alkanut vaikuttaa, sehän usein aiheuttaa ihmisillekin väsymystä kun sen vaikutus alkaa.

Päivällä laitoin ihmisille ruuaksi hernekeittoa, kun oli napakka pakkaspäivä. Siihen jäkiruuaksi tein perinteistä jälkiruokaa, pannukakkua. Sehän sattuu olemaan myös Lillikoiran suurta herkkua. Ja eikös alkanut pää nousta sängystä kun pannarin tuoksut levisi uunista!!! Jäähtynyt pannari maistui Lillille, se söi ison palan tosi innoissaan. Ja tietysti kaverikoiratkin saivat vähän maistaa.

Nyt illalla on Lillille jo maistunut oikeakin ruoka ja vesi on tehnyt kauppansa luonnonmenetelmällä. Muutama pikku yskäisy on vielä kuulunut, mutta eletään toivossa, että tauti hellittäisi kokonaan .

6. Kohta herätään talviunesta

Talven pimeä vaihe kesti todella kauan - vasta tammikuussa, viikko sitten, saatiin lunta tuomaan valoa pimeyteen. Koirien kannalta oli tuo lämmin mukavaa, vaikka ei ne kovin innokkaasti ulos lähteneet silloinkaan, jos vain satoi.

Kun lunta tuli olivat koirat aivan innoissaan, kuin "vasikat laitumella" lumessa juostiin ja kirmattiin.

Nuorimmat pennut Suffeli ja Donna oli tosi innolla mukana lumihiutaleiden metsästyksessä, puuhaa riitti ja ihmettelyä, kun hiutaleet suli heti suussa eikä mitään saatukaan kiinni.

Pennut on kasvaneet kiitettävästi. Donna, (kuvassa vas.) joka on lähes kuukautta Suffelia nuorempi, painaa jo enemmän.

Donna on varsinainen pikku ahmatti, se söisi tuplasti oman annoksensa verran ruokaa. Heti kun oma kuppi on ahmittu tyhjäksi lähtee se kierrokselle muiden kupeille, jolloin yleensä nappaan sen syliin, että muut saavat syödä rauhassa. Suffelikin on viime aikoina alkanut syödä enemmän, sillä on varmaan kehittymässä kasvupyrähdys. Tällä hetkellä Suffe on 5kk ja Donna 4kk.  Molemmat ovat tosi fiksuja ja oppivaisia pieniä kultamurusia.

Koirat kainalossa

Hupsista, kehtaanko edes tunnustaa - nimittäin että nukun yhä pentujen kanssa lattialla tuplapatjalla.... Alussa teen niin aina, kun on uusia pentuja syntymässä, ja myös jos meille tulee uusi pentu muualta. Haluan totuttaa pennut turvallisuuteen ja opettaa ihmisen läheiseen läsnäoloon.
Nyt on venähtänyt tämä talviuni tavallista pitemmäksi, kun en raaski itse siitä luopua. On niin ihana kun pienet karvapallerot mönkii kainaloon. Lyhytkarvainen Donna tykkää nukkua peiton alla jalkojen viueressä, se pujottautuu sinne ja kiipeilee ylitseni puolelta toiselle. Suffe tykkää nukkua kainalossa tai tyynyllä pääni yläpuolella.
Viime aikoina on lisäksi keväällä 13v täyttävä lyhytkarvainen Lilli päässyt nukkumaan lähelle. Nostan sen petin illalla lattialle viereeni, sillä luultavasti Lilli on alkanut kärsiä enemmän vanhuuden vaivoista. Jos se jää nukkumaan muiden koirien seuraan keittöön, se ulvoo yöllä haikeasti niin, että kaikki herää siihen.
Nostan siis Lillin sänkyineen viereeni ja se on tyytyväinen. Ja kaikki me muut saamme nukkua.

Tällä viikolla Lillille tuli yskää. Se yski yhtenä yönä varsinaista rohevaa hevosenyskää, vaikka oli lämpimässä peiton alla. Heräsin jatkuvasti sen yskimiseen. Tämähän on aika huolestuttavaa Lillin kohdalla, koska sillä on ollut jo kahdesti keuhkokuume. Tähän asti ne on onnistuttu hoitamaan antibiooteilla. Vähänkin kylmillä ilmoilla pidän Lillillä ohutta puseroa sisälläkin, koska asumme vanhassa talossa ja lattioilla voi olla aika viileätä.

Lillin yskä jatkui myös seuraavana päivänä ja nyt on siis taas antibiootin vuoro. Toivotaan, että siitä on jälleen apua. Vaikka Lillillä on jo ikää, se on yhä virkeä ja tomera pikkukoira, ja perheeme varsinainen SUURI PERSOONA, jonka haluaisimme pitää vielä tovin luonamme.