Pitihän se arvata - taas olisi alussa kerrottava kuinka kiirettä on ollut, yms.
Mutta hyppään suoraan tapahtumiin.
Donnan superpentue
Vähän yli viikko sitten, 27.3. syntyivät Donnan pennut. Ja mikä pentue !!!! Kuusi pulleaa ja valmista koiravauvaa pullahti maailmaan , kaikki syntyivät kahden tunnin aikana ja kävivät heti kiinni maitohanoihin. Aivan ihmeellistä ja upeaa!!!
Donna oli vähän raapinut petiä edellisenä päivänä, eli torstaina, ja illan mittaan ajoittain enemmänkin. Sehän on merkki, että kohta synnytys lähestyy. Usein narttu on lisäksi levoton, ehkä vähän vinkuu, jotkut valittaa ja juoksentelee edestakaisin. Donna vain vähän välillä raaputti petiä ja kävi taas lepäämään.
Donna kerää voimia synnytystä edeltävänä päivänä
Tiesin odottaa vain vähäisiä merkkejä, niin oli edelliselläkin kerralla sen kanssa. Kävin nukkumaan Donnan huoneeseen ja laitoin herätyskelloa soimaan tunnin välein tarkistaakseni tilannetta. Silti ajattelin että kyllähän kuulen ja herään varmasti, kun se synnyttää.
Olin pari kertaa herännyt ja katsonut että emo nukkuu rauhassa, painoin pään takaisin tyynyyn. Aamuyöllä heräsin ääneen kun se Donna tuntui syövän jotakin, kova narskutus ja lotina kuuluin. Hyppäsin katsomaan ja sillä oli kuonon edessä jotakin mustaa... Säikähdin että syökö se pentua, mutta näin, että se puri juuri napanuoraa poikki ja ahmi hyvällä halulla istukkaa. Musta vastasyntynyt pentu makasi sen kuonon edessä täysin puhdistettuna ja reippaasti hengittäen ja räpiköiden.
Täysin äänettömästi se oli pyöräyttänyt ensimmäisen pennun ja hoitanut kaikki kätilön tehtävät, avannut kalvot ja puhdistanut pennun ja nyt se teki selvää istukasta.
Riensin epuun ja kuivailin pentua. Kiitin hyviä henkiä (tai enkeleitä tai mitä ne nyt ovatkaan) avusta, että kaikki oli sujunut hyvin ja emo oli niin superloistava. Pentu alkoi heti imeä emon nisää, pirteä vankka poikapentu.
Hetikohta alkoi syntyä toinen, tuli taas poikapentu. Kookas reipas pentu, joka oli yhtä valmis ja virkeä kuin veljensä.
Sitten oli vähän pitempi tauko, emo sai levätä ja pennut opettelivat imemään. Minä, vähän järkyttynyt kasvattaja haahuilin, että miten ihmeessä en ollut kuullut sen ensimmäisen tuloa... miten siinä olisi voinutkaan käydä.
Puoli tuntia ja sama episodi toistui, kaksi pentua syntyi muutaman minuutin välein. Nyt tuli kaksi tyttöä, reippaita taas. Ja jälleen tauko, sitten tulivat viimeiset kaksi, poika ja tyttö. Jokaisen syntyessä Donna vain vähän nosti lantiotaan ja pentu pulpahti maailmaan. Siis kerrassaan loisto-synnyttäjä, olisi pitänyt ottaa videolle koko homma.
Donna nuoleskeli tyytyväisenä pentujaan, jotka kaikki imivät pontevasti jo nisillä. Mittasin jokaisen synnyttyä painon ja ne olivat muut reilusti yli 100 grammaisia, yksityttö oli vain 99 grammaa. Sekin virkeä ja ponteva.
Vastasyntyneet pennut noin tunnin ikäisinä 27.4.
Pennut ja emo voivat hyvin, emolle maistui ruoka heti ja samoin pennuille riitti maitobaarissa puuhaa. Ne alkoivat kasvaa niin ettei kenenkään paino edes laskenut sitä normaalia alkuvaiheen muutamaa grammaa.
Helmin vaavit
Olin tarkoituksella ajoittanut niin, että Helmin pennut syntyisivät vasta Donnan pentujen jälkeen. Kun olin kovasti epäröinyt Helmin pentujen hankkimista, päätin kuitenkin ryhtyä siihen kun niille tuli juoksuajat lähes samoihin aikoihin. Helmille oli luvattu isäkoiraksi yksi tämän hetken menestyneimmistä ja upeimmista uroksista, sekin vaikutti päätökseen.
Oin suunnitellut, että jos Helmille tulisi vaikeuksia (edellisellä kerralla piti tehdä keisarinleikkaus polttoheikkouden takia, mietin että nytkin ehkä tulee sama tilanne) olisi Donna valmiina ja avuksi jos pennuille pitäisi saada maitoa nopeammin, kuin emolle ehtisi nousta omaa maitoa imettäväksi.
Helmi näytti synnytyksen lähestyvän raapimalla petiä jo sunnuntaina. Odoteltiin ja olin taas varuillani yöllä, tarkistelin tilannetta. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta eläinlääkärin kanssa oli sovittu että kun synnytys on alkamassa vien Helmin klinikalle ja katsotaan rtg-kuvasta miltä pennut näyttää. Tiesimme että kaksi olisi tulossa.
Rtg-kuvassa pari päivää aikaisemmin toisella pennulla näkyi valtavan isokokoinen pää. Eläinlääkäri sanoi että se on valmiin näköinen, mutta pahassa asennossa tulossa, jalat edellä, ja todennäköisesti juuttuisi kiinni päästään. Toisesta pennusta ei paljoa näkynyt, tai siitä ei oikein hyvin saanut selvää. Ajateltiin että se oli jotenkin taaempana.
Helmille sitten jouduttiin tekemään keisarinleikkaus. Sain ensin heräämössä käsiini puhdistetun vastasyntyneen, joka oli - apua - todellakin pienenpieni !! Se painoi vain 61grammaa, oli päästään lähes karvaton ja iho oli ohutta ja läpikuultavaa. Se oli selvästi keskonen.... Tiineysvuorokausia oli kuitenkin jo 60, eli näin ei pitäisi olla...
Hieroin ja kuivasin poikapentua, se hengitti hyvin, ja liikuskeli reippaasti. Sydän syrjällään sitä hoidin ... Pian tuli kuivattavaksi toinen pentu, joka oli tyttö ja oli veljeään tuplasti suurempi, 130g. Aivan valmis ja täysiaikainen pentu, ponteva ja virheetön. Virheetön oli myös pikkuruinen poika, mutta niin tavattoman pieni.
Pentuja pidetään lämpimänä vedellä täytetyn leikkaushansikkaan päällä
Helmikin tuotiin pian heräämöön jatkamaan vielä uniaan. Laitoin heti pennut nisille imemään, että niiden imemisrefleksi voimistuisi, samalla emon maidon tuotanto käynnistyisi. Molemmat olivat pontevia ja alkoivat imeä, pientä poikaa piti vähän opettaa. Tyttö oli tosi reipas ja kävi kiinni "kuin herhiläinen".
Lääkäri tuli katsomaan ja ihmeteltiin yhdessä miten pennuilla voikin olla niin suuri ero kehityksessä. Hän ei alkanut arvioida syytä, oli sitä mieltä että molemmat olivat reippaita. Leikkaus oli sujunut hyvin ja onnistuneesti. Ihailimme kauniita kermanvaaleita pentuja.
Kotiin tultua leikattua emoa piti valvoa, ettei se tekisi mitään päätöntä herättyään. Emohan ei tuollaisessa tilanteessa heti ymmärrä saaneensa pentuja ja lisäksi masu on kipeä, kun pennut yrittävät imeä. Emo voi kuvitella että pennut aiheuttavat kivun.
Helmin herättyä istuin vierellä ja pidin siitä kiinni, että pennut saisivat syödä. Helmi oli ihan tokkurassa pitkän aikaa, tietysti. Siinä piti vaan olla vierellä pitkään ja valvoa emoa ja pentuja.
Olin aika väsynyt ja vielä flunssainenkin, mutta auttelin niitä alkuvaiheen yli. Herättyään Helmi yritti mennä karkuun, mutta pidin sitä paikoillaan. Se katseli pentuja kauhistuneena, kun ne räpelsivät haparoivin liikkein siinä masulla.
Isompi, tyttöpentu 2pv iässä, 140g
Huomasin ettei Helmiltä tosiaankaan tullut yhtään maitoa. Siinä oli huoneen toisella puolen omassa pentuaitauksessaan Donna, ja nostin varoen isomman pennun sen nisälle, että se saisi maitoa. Donna otti sen vastaan innokkaasti, vaikka sen omat pennut olivat jo 3 päivän ikäisiä.
Tuollaisessa tilanteessa emo saattaa vieroksua toisen nartun pentua, jopa purra sitä. Onneksi Helmin tyttöön ei kai ollut vielä tarttunut paljonkaan emon tuoksua, kun Donna otti sen hoiviinsa, alkoi nuolla ja hoitaa hellästi. Sinne se sulautui muiden vähän vanhempien pentujen joukkoon eikä onneksi ollut paljoakaan pienempi.
Keskospentu vaati jatkuvaa hoitoa ja ruokkimista. Olen joskus tehnyt järkipäätöksen, että en ala hoitaa jos pentu ei itse kykene syömään. Mutta tämä pentu oli todella ponteva ja reipas, ainoa vika oli ettei se saanut emoltaan maitoa. Sitä piti ruokkia vastikemaidolla tuttipullosta. Päätin että yritän saada sen elämän alkuun, mutta katsotaan sitten voimistuuko se vai miten käy.
Sen paino tippui ensimmäisen vuorokauden aikana muutaman gramman, mutta sitten alkoi pysyä samana. Selvästi emolta ei paljoakaan herunut maitoa, muutaman tipan näin kyllä itsekin nisän päästä kokeillessa, mutta tuttiruokinnalla se pentu oli koko ajan.
Pikkuinen Onni muutaman päivän iässä, noin 70g
Välillä oli todella epätoivoinen olo, kun sen paino vaihteli muutaman gramman sinne tänne, eikä lähtenyt nousemaan. Pentu kuitenkin kehittyi silmissä, sen kylkiluut eivät enää näkyneet niin selvästi, iho oli paksuntunut ja päähän kasvoi karvoja.
Kokeilin jopa pikkupennun laittamista Donnan nisälle, mutta Donna ei enää monen päivänjälkeen hyväksynyt sitä vaan oli sille jopa vihainen. Tämä on ihan tavallista ylisuojelu-hormonien vaikuttaessa emon käytökseen.
Sitten kokeilin isomman tyttöpennun laittamista Helmin nisälle, että sen voimakas imuteho tehostaisi maidon tuotantoa. Siinä oli vähällä käydä huonosti - ensin Helmi ei tykännyt vieraan hajuisen pennun tulosta, piti pitää sitä kiinni kun tyttö antoi vähän imutehoja. -
Siitä myös Donna hermostui eikä meinannut ottaa enää tyttöä takaisin, kun siinä oli toisen nartun hajua. Piti hyvän aikaa vahtia vierellä, että se lakkasi vieroksumasta tyttöä ja hyväksyi sen taas omiensa joukkoon.
Päätin että nyt kokeilut riittää ja yritin taas jatkaa pulloruokintaa.
Viikon kuluttua aloin olla puolikuollut yöheräämisistä ja huolesta. Lisäksi flunssa vei voimavaroja. Eikä pikkupentu lähtenyt kasvamaan.
Yöllä päätin että nyt saa riittää. Etsin netistä varaemojärjestelmästä vastasynnyttäneitä emoja, mutta siellä ei ollut. Aamulla pentujen isäkoiran omistaja sanoi että toisin pikkuisen hänelle, kun heillä on muutaman viikon ikäinen pentua ja emolla on hyvin maitoa.
Ystävä tarjoutui kuljettajaksi, en itse tokkurassa uskaltanut lähteä ajamaan. Istuin vieressä, pikkuinen lämmössä vällyjen alla takin sisällä , ja ajoimme isäkoiran kotiin.
Siellä oli kiltti emokoira, ja kaksi puolikiloista pentua - huikea kokoero pienen kanssa. Emo antoi kyllä uuden tulokkaan imeä, mutta suhtautui todella varautuneesti.
Siinä kokeiltiin aika tovi, mutta ei uskallettu jättää pentua sinne. Emon omistajalla oli kuitenkin loisto uutisia, juuri samana aamuna oli hänen ystävänsä soittanut, että yöllä oli emo synnyttänyt kaksi pentua. Hän oli halukas kokeilemaan miten vastasyntyneiden emo suhtautuisi meidän pikkuiseen.
Pakkasin pikkuisen taas takin alle ja jatkoimme matkaa. Onneksi paikka ei ollut toisella puolen Suomea vaan puolen tunnin ajomatkan päässä.
Siellä oli ihana Brenda emo vastasyntyneiden tyttöpentujen kanssa, nämä pennut olivat noin 100g painoisia ja emolla oli todella hyvin jo maitoa.
Brendan emäntä totutteli pentua varoen emon massulle ja alkuun emo oli aika ihmeissään, - "mistäs tuo tänne tupsahti" , mutta vähitellen se nuuski ja alkoi nuolla, ja totuttelun jälkeen antoi rentona pennun tulla massulle ja alkaa imeä.
Brenda-emo ja omat mustat tytöt, valkea on Onni-poika
Nyt on poika, Onniksi ristitty, ollut uuden emon hoivissa kaksi päivää. Kaikki on sujunut siellä toistaiseksi hyvin, painokin on ollut jo pari grammaa enempi rasittavan muuttopäivän jälkeen.
Toivotaan että poika olisi nimensä veroinen, ONNEKAS ja kaikki jatkuisi hyvään suuntaan.
Toivotaan parasta.
Kaunis tyttö 8 päivän iässä, painoa on kertynyt jo 255g
