16. Kaksi pontevaa pentua

Mandille syntyi kolme kaunista pentua torstaina vähän yli viikko sitten. Se oli pedannut petiä ja äheltänyt kaksi yötä ja minulla oli herätyskello soitamssa parin tunnin välein siltä varalta etten heräisikään.

                         Mandi pullean vatsansa kera päivää ennen pentujen syntymää, ja oik. Donna

Varsinaisesti synnytys alkoi torstaina päivällä. Läähätys ja pedin raapiminen lisääntyivät puolilta päivin ja odottelimme mitä tuleman pitää. Istuin tiiviisti Mandin seurana ja kolmen jälkeen se alkoi ponnistella. Ensimmäinen pentu oli aika tiukassa ja emo sai tehdä tosissaan työtä.  Puoli viiden maissa syntyi ensimmäinen pentu, joka oli aika iso, 150g. Suklaanvärinen tyttö, mikä ilo!!! Mandi alkoi hoitaa pentua ja annoin sen huolehtia pikkuisesta avattuani kalvot suun edestä. Pentu oli niin ponteva, että läksi melkein käsistä.
Tunnin päästä alkoi uudet ponnistukset. Nyt olikin hanakalampaa, ponnistuksista huolimatta pentua ei pian alkanut näkyä. Mandi ponnisteli ja ponnisteli. Nostimme sitä apuna olevan Paulan kanssa neljälle jalalle seisomaan, että synnytyskanava edes vähän laajenisi. Viimein alkoi näkyä vaaleaa ja - voi ei - pentu oli tulossa takajalat edellä. Se tuli ulos pikkuhiljaa siihen asti kunnes juuttui päästään lantion aukkoon. Emo ponnisteli ja yritin auttaa pentua vetämällä, mutta se oli jumittunut tiukasti kiinni.
Nyt oli hätä, pentu oli vaarassa, koska tiukkaan kohtaan juuttunut pää saattoi estää hapen kulkemisen napanuorassa. Oli pakko yrittää sormin auttaa pennun päätä irtoamaan. Tunnustelin sormin sisältäpäin. Tunsin, että pennun etujalat oli ylöspäin pään kahta puolen, sain ensiksi irrotettua toisen etukäpälän, jolloin tilaa vapautui ja jonkun ajan kuluttua tuli toinenkin käpälä alaspäin. Seuraavalla ponnistuksella tartuin pentua nahkasta ja vedin alaspäin ja se irtosi.
Mutta kaikkeen tähän oli kulunut liikaa aikaa. Pentu oli varmaan hörpännyt lapsivettä henkeen, koska se tuli ulos ihan liikkumattomana. Imin sen suun kautta limaa ja tein heiluriliikettä, joka kerran pennun nenästä tuli keltaista nestettä. Hieroin sitä kunnolla ja taas heilurinliikettä ja imemistä, lopulta aloin varovasti puhaltaa henkeä. Mieheni tuli mukaan ja antoi varovaista sydänhierontaa. Elvytimme pentua yli tunnin, mutta se ei vironnut. Oli tosi surullista, se oli superkaunis tyttöpentu, ihmeellisesti juuri sellainen kuin olin toivonut.....

Röntgenissä oli näkynyt, että pentuja on kolme. Viimeinen pentu antoikin odottaa itseään. Kun parin tunnin kuluttua ponnistukset alkoivat, olikin emolla muhkurat molemmin puolin mahaa. Kun tunnustelin tajusin, että pentu olikin poikittain!! Soitin päivystävälle elänlääkäriasemalle, mutta heille oli tulossa toinen vuotava eläinpotilas leikattavaksi. He sanoivat, että lähtekää kiireesti Viikkiin, eläinlääketieteelliselle korkeakoululle, siellähän on aina päivystys. Meiltä on sinne matkaa vain noin 10 km.  Otin kiireesti emon koppaan, pennun lämpimään kankaan sisään ja matkaan. Kello oli yli yhdeksän illalla. Onneksi siippa oli kotona ja läksi kuskiksi, minä takapenkille vahtimaan tilannetta kopassa..

Onneksi olin napannut pari pyyhettä mukaan, varmuuden vuoksi. Viiden kilometrin kuluttua auton takapenkillä huomasin, että emo touhuili kopassa jotakin. Oli pimeää, kokeilin kädellä ja siellähän olikin pentu juuri syntynyt ulos, emo nuoli sitä. Ei muuta kuin auto tien viereen, ja hapuilin pimeässä sormituntumalla, napanuora oli vielä emon sisällä tiukasti. Pumppasin napanuorasta veret pentuun päin ja nyhersin kynsillä nuoran poikki, että sain pennun hierottavaksi. Tämä pentu olikin ihan virkeä ja niinpä palattiin kotiin kahden pennun kanssa. Kaunis poikapentu oli syntynyt autossa, se oli saman näköinen kuin menehtynyt tyttö.

                         Pennut ensimmäisenä aamuna, tyttö ruskea, poika lehmäkuvioinen.

Nyt, vähän yli viikon kuluttua kaikki on hyvin. Pennut on kasvaneet huimasti, odotellaan niiden silmien aukeamista. Niiden painokin on lähes tuplaantunut, vaikka lähtöpainotkin oli korkeat. Pennut onvat virkeät ja pontevat, ryömivät jo tomerasti pesässä. Suurin osa ajasta tietysti nukutaan ja kasvetaan.

Emolle aloitettiin antibioottikuuri, koska pimeässä autossa en ollut nähnyt ehtikö se syödä istukan vai jäikö istukka sen sisälle. Sillä nousi lämpö parin päivän kuluttua synnytyksestä ja siksi aloitettiin lääkitys. Eläinlääkärin mukaan mahdolliset istukanpalat tulevat itsestään ulos kun narttu on synnyttänyt normaalisti, antibiootti ehkäisee suurempaa tulehdusta.

Hauska seurata pentuja nyt, kun niiden kehityksessä alkaa tapahtua muutakin kuin kasvamista.

15. Mandin aika lähestyy

Pienen Freddy-pennun kotiutuminen on mennyt todella loistavasti. Se on älykäs ja vilkas pikku veitikka, joka on sopeutunut sekä meille että uuteen koiralaumaan hyvin.

Suffeli-koiran kanssa ne ystävystyivät hetkessä. Suffe on 8kk ikäinen nuori narttu, joka on hyvin vilkas ja leikkisä. Freddy ja Suffe leikkivät lähes koko valveilla olo aikansa yhdessä, juostaan hippasta, painitaan, vedetään lelua ja nukutaankin yhdessä. Suffeli tuo jonkun lelun Freddyn luokse ja sitten aletaan leikkiä.

Kuvassa pennut 2pv Freddyn (vas.) meille tulon jälkeen.

Tännään käytiin  ottamassa Freddylle tehosterokotukset. Saksassa se oli saanut ensimmäisen nelosrokotuksen jo kuukausi sitten. Rabiesta ei tarvittu kun se oli  Suomeen muuttaessa alle 3kk ikäinen. Ekinokokki-lääkityksen se tietysti sai. Tästä 2-4 viikon päästä haetaan rabies. Freddy on kasvanut hyvin, se oli syntyessään 135g painoinen, meille tullessa 12-viikkoisena 1120g ja nyt se painaa 1300g.

 

Vappuajelulla Helsingissä Freddyyn ihastui joukko kiinalaisia turisteja.

Myös aikuinen uros Bosse on Freddyn kaveri.

Kävimme Freddyn kanssa myös katsomassa  match-show´ta eli epävirallista koiranäyttelyä. Halusin, että pentu näkee ja saa kokemuksen näyttelytouhusta. Freddyä pitää nyt paljon kuljetella eri paikoissa, että se tottuu erilaisiin tilanteisiin. Sitä ei ilmeisesti oltu paljoa kuljeteltu kotipaikassaaan, kun autokyytikin on sille vähän outoa.

Talutushihna kutitti kovasti Freddyä mätsärissä.

Mandin masu kehittyy

Mandin odotus sujuu leppoisasti. Tänään on 55.vrk ensimmäisestä astutuksesta laskettuna. Kävimme röntgen-kuvassa katsomassa montako pentua on tulossa. Kolme pallopäätä siellä näkyi ja olivat aika tasakokoisen näköisiä. Olin vähän ajatellut, että pentuja olisi enemmänkin tulossa, Mandin maha on sen verran muhkea.

Mandi on viime viikon aikana saanut ruokaa jo 4kertaa vrk, ei määrällisesti enempää, mutta useammin, koska kohtu voi painaa mahalaukkua eikä sinne mahdu kerralla niin paljon. Mandin kohdalla tämä on kylläkin ehkä kuvittelua, sillä se söisi vaikka hevosen. Ruokahalut on valtavat. Olen lisännyt sen ruoka-annokseen keitteyä porkkanaa ja tuoreen kurkun paloja, että se tulisi kylläiseksi eikä kuitenkaan söisi liikaa ja lihoisi.

Tietysti välillä miettii, että menisipä kaikki hyvin tälläkin kertaa... Mandi on ollut loistoemo, synnyttänyt melko helposti isojakin pentuja ja hoitanut ne todella hyvin. Tällä kertaa olen kokeillut antaa sille vadelmanlehtitabletteja; monilla on ollut kokemusta, että ne helpottavat synnytystä. Ihmisillähän sitä on käytetty kauan luonnolääkinnässä samaan tarkoitukseen.

Ja tietysti tulee vähän ajatelleeksi, että millaisiahan näistä pennuista tulee ... Se on aina yllätys, mutta on mukava kuvitella. Pian se nähdään, viikon sisällä.