14. Pennun haku reissulla

Tein eilen pikamatkan Berliiniin. Lento samana päivänä mennen-tullen. Kaikki meni todella hienosti. Hain saksalaisen chihuahuan pennun meille ja toin samalla toivon mukaan uutta eurooppalaista geenipohjaa meidän chihukantaan. Vasta pennun kasvettua nähdään tuleeko siitä jalostusyksilö, mutta toivotaan kovasti.

Kuvassa Freddy pentu ja isä pisulla lentokentän kukkapenkissä Berliinissä, (ainoa paikka kentällä missä oli vihreää)

 

Olimme vaihtaneet tietoja ja videoita ja keskustelleet paljon kasvattajan kanssa netissä. Kaikki oli valmiiksi sovittuna. Mutta kyllähän se vähän jännitti lähteä pentua hakemaan, kun ei ollut sitä nähnyt livenä.

Berliinin Tegelin lentokenttä oli uusi tuttavuus ja muutaman tekstarin jouduimme  kasvattajan kanssa vaihtamaan, ennen kuin löysimme toisemme. Menimme kahvilaan haukkaamaan jotakin ja samalla tutustumaan koiriin ja toisimme.

Heillä oli mukana myös Freddy-pennun isäkoira, joka oli mielestäni aivan ihana. Se muistutti jollakin tavalla meidän ensimmäistä chihuamme Pipsaa, ehkä sen ilmeet ja käyttäytyminen oli samanlaista, omanarvontuntoista. Pidin heti etenkin sen ihanasta pysty-nirppanokasta, kun kirsun pää on vähän ylöspäin ja chihulle tulee tyypillinen näsäviisas ilme. Toivotaan että pojalle tulee samanlainen .

 

Alakuvassa näkyy isäkoiran ihana nirppanokka

 

Eurooppalainen kahvilakulttuuri oli ihanan vapaata, koirat saavat olla mukana kahviloissa. Siellä hoidimme kaupantekoon kuuluvat tarkistukset ja muut asiat ja juttelimme paljon kasvattamisesta ja muista koira-asioista. On se ihmeellistä miten kaikkialla saman asian harrastajat löytää heti yhteisen sävelen. Meillä oli muutenkin mukavaa yhdessä, olimme monista asioista hyvin samoilla linjoilla.

 

Anne-Catherine Röhle ja koirat Berliinissä

 

 

Kotimatka meni hyvin. Lentokoneessa pentu nukkui kopassaan kaikessa rauhassa koko matkan ja pääsimme kotiin ilman kommelluksia. Kotona koiramme olivat ihmeellisen rauhallisia, kukaan ei edes haukkunut uudelle tulokkaalle. Päästimme jokaisen oman koiran yksitellen tutustumaan pentuun, ettei sille yhtäkkiä ilmesty pelottavaa laumaa ympärille. Pentu oli asiaankuuluvan kuuliainen, mutta ei pelännyt yhtään. Kohta se paineli jo häntä pystyssä tutkimaan paikkoja.

 

Suomen maankamaralla

 

Kantapään kautta

 

Tiedän että chihuahuan kasvattaminen on vaikeaa, ja sitäkin vaikeampaa on ehkä kasvattaa suklaan värisiä chihuja. Monasti suklaan värisillä nähdään epätyypillistä rakennetta ja pään kapeutta, pitkäkuonoisuutta. Usein mielestäni niillä on myös pitkät raajat ja jotenkin "honkkelimainen" rakenne. Väitetään myös, että monet tuomarit vieroksuvat suklaa väriä, en tiedä.

 

MIelestäni chihuahuan pitää olla VÄRISTÄ HUOLIMATTA chihuahuan näköinen, ihanteellisen rotumääritelmän mukaan. Ehkä jotkut vieroksuvat suklaaväriä, koska jos kasvattaja haluaa aikaansaada vain kaunista väriä, tuloksena voi olla kaikkea muuta kuin kauniin chihumuodon omaavia koiria.

 

Itse pidän kovasti suklaan värisistä koirista kaikissa roduissa. Esim. villakoirien kasvattajat jaetaan ryhmiin värin mukaan, kuten tehdään näyttelyissäkin arvosteltaessa villakoiria. - Pidän toki muunkin värisistä chihuista, ja tietysti jatkan kasvattamista kaikilla väreillä - tai väristä huolimatta!!!  Mutta toivoisin vielä saavani aikaiseksi erittäin kauniita chihuahua-tyyppisiä ja suklaanvärisiä koiria.