25. Opettavaisia juttuja

Kun nyt itsellä on tämä vaihe, että pentujen ostajaehdokkaat käyvät pentuja katsomassa, muistuu mieleen kaikenlaisia kuultuja tarinoita vastaavista tilanteista kasvattajien näkökulmasta.  On hassuja ja vähemmän hauskoja tilanteita, kun pennun ostajaehdokkaat ja kasvattaja kohtaavat.

Itselle on sattunut pääosin mukavia tilanteita. Muutamia ikäviäkin tilanteita on kyllä tullut osakseni, ja kuulemieni kasvattaja-ystävien kertoman perusteella näitä tarinoita ikävä kyllä riittää.

Mukavia sattumuksia

Kasvattajahan joutuu arvioimaan koirat sillä perusteella miten koira tuntuu sopivan omaan kasvatuslinjaan ja filosofiaan.  Vaikka olisi  superihana koira voi joutua etsimään uutta kotia, kun kaikkia ihania ei voi pitää kotona.

Roosan lempilelu oli korvia vihlova vinkupallo

Yksi mukavimmista sattumuksista oli, kun olin päättänyt etsiä kotia lähes vuoden ikäiselle nartulle, Roosalle. Se oli kasvanut mielestäni liian isoksi ja en halunnut käyttää sitä jalostukseen.
Sitä tuli ensin katsomaan mukava rouva, jonka luona olisi mielestäni ollut koiralle todella ihanteelliset olosuhteet. Rouva asui kaupungissa ja kävi usein maatilallaan, jossa koira voisi juoksennella vapaana. Lisäksi rouva pitäisi koiraa mukana työssä, sen ei tarvitsisi olla yksin kaupungissakaan.
Rouva tuli käymään, olimme pihamaalla kesäaikana. Muut koirat menivät heti tervehtimään häntä, mutta tämä Roosa, jota oltiin tultu katsomaan, perääntyi pihan perimmäiseen kolkkaan. Se ei suostunut tulemaan lähemmäksi vaan kiersi meidät kaukaa, käyttäytyi sillä tavalla oudosti, eikä tullut lähemmäksi koko aikana, kun tämä vieras oli pihassa.
En tiedä mikä pulma siinä oli, rouva oli ihan mukavan oloinen eläinrakas naisihminen, eikä edes mitään noidanhattua päässä, kuten Roosa näytti kuvittelevan. -- Tulimme lopulta siihen tulokseen ettei kannattanut väkisin yrittää tutustua, ja kunnioitimme koiran mielipidettä. Minua vähän harmitti, kun olin kuvitellut koiran löytäneen tosi mukavan kodin.
Seuraavaksi jonkun ajan kuluttua sitä tuli katsomaan pariskunta, jolla oli ollut meiltä jo kaksi koiraa. Toinen oli menehtynyt äkillisesti ja nyt toinen kaipasi seuraa. Tuo sama kauas pakeneva Roosa meni heti näiden ihmisten luokse, ja kun isäntä kumartui alas ryntäsi Roosa luokse ja nuoli miehen koko naaman - eikä ollut koskaan ennen häntä tavannut.
Heille Roosa sitten muutti leikatun uroksen kaveriksi. Näin kävi ja opin, että koiran mielipide todella kannattaa ottaa huomioon.

Kasvatuksen
tylsin vaihe

Monet kasvattajat sanovat, että kaikki muu kasvatuksessa on mukavaa, mutta ei pentujen myyminen.  Pennuista voi olla vaikea luopua, ja myös pennun kysyjissä on monenlaisia tapauksia.
Yleensä kuuntelemme hyvin herkällä korvalla jo puhelimen ensikontaktissa kysyjän kertomia asioita ja yritämme luovia karikoissa. Joskus kuulee jo puhelimessa, että tämä soittaja ei taida tulla kysymykseen... tai sitten olosuhteet eivät ole sellaisia mitä toivomme.

Sofi-pentu ensimmäisestä pentueestamme 2003

Kerran tuli pentuja katsomaan nuori nainen, jolla oli kaksi lasta. Olin sanonut hänelle puhelimessa, että en myy perheisiin, joissa on alle kouluikäisiä lapsia. Hän vakuutti että tytöt ovat 7 ja 9-vuotiaat. He tulivat ja ihmettelin kuinka pienempi tytöistä olikin niin pieni.  Tyttö oli lisäksi hyvin lapsellinen ja ylivilkas, hyppeli ja touhusi koko ajan paikasta toiseen. Kuulin kuinka isompi tyttö kuiskasi siskolle, että älä hypi, muuten täti ei myy meille pentua. Päättelin että pikkutyttö oli korkeintaan 5-vuotias. Äitikään ei ollut ihan parasta koiranhoitaja-tyyppiä mielestäni, ei oikein tiennyt mitään koirista. Ehkä hän olisi hankkinut tytöille uuden lelun. Ei tullut kauppoja.

Kasvattajakaverille kävi kerran niin, että hän oli sopinut pentujen katsomisajasta. Kysyjät olivat kaksi nuorta naista, sisarukset, jotka haaveilivat pennusta. Sovittiin tapaamisajasta.
Kävikin niin, että tuntia ennen sovittua aikaa soi ovikello. Siinä seisoivat neitoset ja hihittivät. -"Myö ajateltiin tulla jo nyt kun ei oo muuta tekemistä"  -- Ei mitään anteeksipyyntöä eikä pahoitteluja, että tullaan toisen ihmisen kotiin väärään aikaan. Joskus ihmiset näyttävät kuvittelevan, että kasvattajalla on kauppa, joka on auki milloin vain.
Ilmeni ettei tytöt olleet muutenkaan sopivia pennun omistajiksi. He hihittelivät eivätkä osanneet käsitellä pentuja, eivät olleet ottaneet selvää pennun hoidosta, tai kunnolla edes rodusta. Ystäväni ei luvannut pentua heille.

Joskus kasvattajalla on vain epämieluisa tunne jostakin katsojasta. Se voi tulla ihmisen tavasta suhtautua koiriin, tai jostakin muusta.
Yhden ystäväni luona käyneen pennunkatsojan kanssa hänellä oli epämääräinen, epämieluisa tunne, jonka lopulta kruunasi se, kun pennunkatsoja lähtiessään kysyi teippiharjaa. Vaatteisiin kun oli tarttunut liikaa karvoja. -- Koirista lähtee aina karvoja, ehkä hänelle lemmikiksi sopisi paremmin vaikka kilpikonna, tuumaili ystäväni.

Aikasyöpöt ja valehtelijat

Itselleni kävi kerran niin, että pentuja tuli katsomaan fiksun tuntuinen aikuinen pariskunta. He istuivat aika kauan, kyselivät pennuista ja roduista paljon ja tuntuivat olevan kovin kiinnostuneita. Pitkään juteltuaan sanoi rouva äkkiä, että pitääkin tunnustaa yksi asia - he eivät ole nyt ollenkaan ostamassa pentua, mutta hän halusi tuoda miehen katsomaan millaisia chihut ovat, että voivat miettiä olisiko se oikea koira heille.
Olin silloin kasvattajana aika vasta-alkaja , enkä oikein ilennyt sanoa, että äkkiä ulos täältä. He kyllä poistuivat heti, mutta jäi todella tylsä tunne että oli tullut hyväksi käytetyksi.

Yksi rakkaimmista koiristamme, Bella ja pennut v.2007

Monet kasvattajakaverit pohtivat miten saisivat ihmiset kunnioittamaan toisen kotirauhaa. Yritetään sopia käyntiajasta, onhan kasvattajalla muutakin tekemistä kuin istua katsojien kanssa pitkiä iltoja. Joskus voidaan jo etukäteen sanoa, että käytettävissä on esim. tunti, ja toivotaan että katsojat kunnioittaisivat sovittua.
Ystäväni ihmettelee miten katsojat eivät aina ymmärrä mitä ja miksi on sovittu.
Toinen kasvattaja kertoi, että on alkanut tiukasti pitää kiinni sovituista ajoista. Jos katsojat tullessaan myöhästyvät puoli tuntia, hän sanoo että nyt on puoli tuntia jäljellä. Hän ei välitä tiukkapipo-maineesta, mutta on tyytyväinen kun voi rajata ajankäyttöä omassa kodissaan.

Tylsin tapaus kohdallani kävi vuosia sitten kun väsyneenä suostuin ottamaan kotiin pennunkatsojat, joista oli vähän epämääräinen tunne jo puhelimessa.
Pariskunta tuli pentua katsomaan ja haastattelin heitä tavalliseen tapaan, yritin selvittää millainen koti olisi tarjolla. Rouva suhtautui minuun rempseästi, kuin parhaaseen ystävään, vaikka emme olleet koskaan aikaisemmin nähneet.
Minulla oli tuossa tilanteessa se epämääräisen tylsä tunne, jollaisesta kaverikin oli kertonut. Silti jatkoin juttelua, olin väsynyt, en oikein osannut kuunnella tuota tunnettani. 
He kertoivat, kuinka miehellä olisi kohta loma että voisi olla kotona, kun pentu tulisi heille, ettei sen tarvitsisi olla alussa yksin. Jostakin syystä (= uupumus, yleensä en tee näin ) suostuin lähtemään heidän kotiinsa katsomaan miten se sopisi koiran kodiksi, he kun asuivat aika lähellä.
 Minun mielestäni heidän kodissaan oli monia vaaran paikkoja, esim avoimet portaat, joista pentu voisi pudota. Piha oli jyrkkä alamäki jonka vieressä kulki tie, eikä mitään aitaa ollut. Heidän mielestään koiran olisi kiva juosta pihalla.
Ja mielestäni he tuntuivat suhtautuvan koiraan kuin leluun. Keskustelujen lomassa myös ilmeni, että miehen lomakin olisi vasta monen kuukauden kuluttua, vaikka alussa oli korostettu miten mies jäisi lomalle kotiin koiranpentua opettamaan.
 Läksin kotiin mutisten jotakin epämääräistä, että katsotaan. Oikein todella kadutti, että olin suostunut olemaan heidän kanssaan edes tekemisissä, saatikka lähtenyt vielä kotia katsomaan. Ihmettelin mikä ihme minuun oli mennyt. En koskaan yleensä tee tuollaista ja olen tarkka myös ihmisistä joita kutsun kotiin pentuja katsomaan.
Olimme sitten seuraavana päivänä yhteydessä ja kerroin puhelimessa, että minusta pentu ei ole heille sopiva, kehoitin harkitsemaan esim vähän isomman koiran hankkimista. Mutta heidän mielestään olin jo luvannut pennun heille. Selvitimme tilannetta pitkään puhumalla.
Tästä seurasi haukkumaryöppy, sain jälkeenpäinkin heiltä haukkumaviestejä sähköpostiin. Minua jopa uhkailtiin, että maineeni mustataan ja he pitävät huolen että kasvattaminen kohdallani loppuu.
He eivät olleet maksaneet mitään varausmaksua, joten minulla oli oikeus peruuttaa pois tilanteesta. Säilytin kaikki sähköpostiviestitkin siltä varalta, että tulee enemmänkin selvittelyjä, mutta onneksi tilanne kuivui kasaan.
Pitkään tuntui tosi ikävältä, ja jopa ajattelin että en ikinä enää kasvata yhtään pentuetta.

Opin ettei kannata suostua tapaaman pennunkatsojia silloin, kun on itse hyvin väsynyt tai muuten heikkokuntoinen, silloin voimakastahtoiset ihmiset voivat "temmata" mukaansa ja saattaa ajautua tilanteisiin joihin ei haluaisi. Yleensä toimin jotakuinkin järkevästi ja suhtaudun pennunkatsojiin ja tilanteisiin napakasti, mutta tuolloin olin uupumuksen takia tahdoton tonttu.

Fiian kolme pentua