18. pulleroiset, palleroiset

Nyt ovat pennut jo neljä viikkoa vanhat ja kohta vietetään ensimmäistä kuukauden syntymäpäivää.

                                Pennut ovat jo  11pv ikäisinä aika pyöreitä.

Pentujen kasvu on sujunut hyvin, vähän liiankin hyvin, sillä ne ovat tavattoman pulleita, kuin pienet pallot. Emolla on paljon maitoa, ja kun pentuja on vain kaksi, saavat ne yllinkyllin kermaista maitoa.
Nyt, kun ne ovat 4 viikkoiset, niiden kummankin paino on jo yli 700g, mikä on todella paljon. Usein pähkäillään luovutusikäisten, eli 8viikkoisten pentujen kanssa, ovatko ne yli kilon painoisia ....

Emokin on voinut koko ajan todella hyvin. Sille on aina maistunut ruoka kuin porsaalle (sallittakoon leikkimielinen vertaus) ja sille on mennyt kevyesti päivässä tuulensuojaan neljä isoa annosta penturuokaa ja jauhelihaa höystettynä kotiruualla. Mielestäni tässä vaiheessa se saa syödä kuten haluaa, nyt ei ole aika laihduttaa.

Silmät auki

Vähän yli parin viikon iässä pentujen silmät aukenivat. Kolmen viikon iässä ne alkoivat enemmän ryömiä pullean mahansa varassa ja pikkuhiljaa nousivat jaloilleen. Nyt kuluneen neljännen viikon aikana on liikkuminen kehittynyt ja pennut ovat alkaneet enemmän kiinnittää huomiota ympäristöön.

                                   Leikkiminen on pikku hyökkäyksiä ja puremista ja ärinää.

Ne leikkivät jo vähän, emonsa ja toistensa kanssa. Leikkiminen on vielä aika kömpelöä ja välillä ne pyllähtävät nurin, kun yrittävät jotakin missä tasapaino ei pidä.

                                 Poikapentu yrittää punnertaa ulos pesän korkean kynnyksen yli.

Pesän ulkopuolinen elämä on myös alkanut kovasti kiinnostaa.  Eilen pennut yrittivät punnertaa ulos vaavi-pesästä, missä on korkea kulkuaukon kynnys. Tänään vaihdoin pentujen pesälaatikon sellaiseen, jossa on kulkuaukko matalammalla. Ne pääsevät helpommin ulos, ja samalla oppivat kulkemaan myös sisäänpäin helpommin.

Viime yönä emo tuli herättämään minua (nukun edelleen samassa huoneessa) ja ihmettelin kun se ei halunnutkaan ulos, kuten tavallista. Sitten huomasin, että tyttöpentu istua törötti pesälaatikon ulkopuolella. Se oli keplotellut itsensä sieltä ulos, mutta ei päässyt mönkimään sisälle korkeasta kynnyksestä. Se istua törötti ihan rauhallisesti siinä ja ihmetteli. Onneksi emo oli niin fiksu, että tuli kertomaan minulle, että vaavi pitäisi nostaa takaisin nukkumaan.
Olen onnellinen siitä miten hyvä suhde meillä on tämän Mandi emon kanssa, sydäntä lämmittää sen luottamus ja kyky "puhua" kanssani.

                                 Elämä pentulaatikossa on leppoisaa