5. Joulunviettoa

Yksi huraus, ja jouluaatto oli eilen, joulu melkein ohi jo nyt! Kauan odotettu ja valmisteltu. Tänään on laskoteltu, koko päivä ihanan leppoisasti aamutakissa ja uusissa tohveleissa, ja haettu kaapista mitä mieli on tehnyt.

Koirien jouluaattoakin on aina yritetty vähän piristää jollakin tavalla. Tuskin moni niistä ihan selkeästi ymmärtää mitä tapahtuu, mutta epäilen 12.5 vuotiaan Lillin jo pitkälle ymmärtävän ainakin, että kyseessä on jotakin erikoista. Se on elänyt jo niin monta joulua että varmasti tietää ...
Kun kinkua laitettiin uuniin, oli Lilli ylimpänä kokkina tarkkailemassa, että kaikki menee oikeaoppisesti. Kinkun lämpötilan tarkkailu sai myös Lillin nousemaan petistään ja arvioimaan tilannetta - luultavasti sen hajuaisti olisikin paras keino kertomaan kinkun oikean kypsyysasteen.

Joulupukki toi koirille uuden sohvapeiton, jota porukan piti äkkiä raapia ja nuuskuttaa ja kieriskellä, että omat hajut tarttuisi tilkkutäkkiin.

Joulupukki oli kiltti ja muistutti perheen isää niin, ettei tarvinnut paljoakaan haukkua.

Tänä jouluna kaikki ollaan ihmetelty outoa joulusäätä, plussaa, vesisadetta ja vihreää maata. Puoli Suomea on saanut viettää mustaa joulua, vain pohjoisemmassa on saatu oikeaa lumitunnelmaa.
Vaikka on kyllä huomattu, että koirista on tosi kiva juosta ulos ja kaivaa kuoppia pehmeään mutamultaan ja juosta häntä suorana pihalla ja sitten sisälle - kumma juttu, miksi mamma on vähän äkäinen ja pyyhkii heti käpälät?
Nyt jäädään odottelemaan milloin saadaan maahan lunta!  --Saisi pestä matot =)