Donna on minun sijoitusnarttuni, se asuu Kotkassa mukavassa perheessä, mutta on minun omistuksessa, kunnes hankimme sen kanssa pikku jälkikasvua. Se ei ole käynyt meillä kokonaiseen vuoteen, eli siitä lähtien kun läksi muutaman kuukauden iässä sinne. Mutta kyllä se vaan heti tullessaan muisti meidät, häntä heilui ja se oli tosi reipas.
Hoitoperhe toi sen lentokentälle mennessään, asumme aika lähellä kenttää. He läksivät etelän lämpöön pariksi viikoksi, juuri parahiksi kun meille tuli tänne hirmu pakkaset.
Aivan aluksi Donna oli vähän hämmentynyt kun koirakavereita olikin niin monta. Selvästi se kuitenkin tunsi sekä ihmiset että emonsa ja veljensä. Tosi reippaasti se kuljeskeli ja tutki paikkoja, eikä ryhtynyt yhtään lymyilemaan. Vähän ihmeissään se kyllä oli.
Emoa se olisi halunnut tervehtiä lämpimästi, mutta emo Mandi ärisi sille - näin emot usein tekevät kun aikuinen pentu tulee käymään, emo ikään kuin haluaa muistuttaa, että -"muista, sinut on jo vieroitettu". Myöhemmin Mandikin suhtautui Donnaan ihan suvaitsevaisesti.
Kaikki lähti heti alussa menemään tosi hyvin, Donna ei edes ikävöinyt yhtään perhettään. Oli niin paljon puuhaa ja touhua uusien koirakaverien kanssa. Ensimmäisen yönkin se nukkui sikeästi, eikä herännyt kertaakaan etsimään tai vinkumaan. Olin ihan yllättynyt miten hyvin se sopeutui. Sehän oli kyllä ollut meillä useita kuukausia ennen muuttamistaan Kotkaan, ehkä se kuitenkin muisti meitä paremmin kuin luulin.
Tosi reippaasti se osasi myös pyytää ulos, vaikka oli jo paljon pakkasta. Porukka paineli yhdessä äkkiä ulos ja äkkiä sisään 20asteen pakkasella.
Muutamien päivien kuluessa Donna oppi enemmän leikkimään toisten kanssa. Perheen kertoman mukaan se ei ole ollut paljoa tekemisissä toisten koirien kanssa, kun ei ole ollut sopivaa pientä leikkikaveria. Aluksi Donna katseli, kun toiset leikkivät, hyppivät ja riehuivat. Sitten se alkoi enemmän juoksennella mukana ja äkkiä alkoi riehuminenkin sujua muiden kanssa.
On tosi mukavaa, että Donna saa nyt olla meillä. Näin sen on tulevaisuudessa helpompi sopeutua, kun hankimme sen kanssa perheenlisäystä. Tämä tulee ehkä ajankohtaiseksi tämän loppuvuoden aikana, kunhan mietin sille sopivan sulhasmiehen ja kolmas juoksuaika tulee Donnalle. Sen aikana suositellaan ensimmäisen pentueen hankintaa.
Vielä kuva Donnan ja emo-Mandin leppoisista väleistä, kun toisiinsa on totuttu. Ne nukkuvat suvereenisti sohvalla vierekkäin, Donnalla on aika onnellinen ilme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti